”Tuntuu, että etenkin Suomessa odotetaan, että joku muu hoitaa” – Modem ei epäröi ottaa kantaa

Artturi Siromaa jututti Modem-konepopkaksikkoa Soundiin 5/24.
7.6.2024 11:49

Modemin alkuperäinen suunnitelma oli julkaista Elokuvia-single ja sille cinematografinen musiikkivideo.

– Ei todellakaan ollut tarkoitus lähteä tekemään levyä, Ville Valavuo kertoo.

Duo sai alkunsa neljä vuotta sitten osin tekemisen puutteesta.

– Olimme Tytin (Roto) kanssa himassa kaksin ja piti keksiä jotain tekemistä, Valavuo kertoo.

Juuri ennen Uudenmaan koronasulkua Valavuo kävi ostamassa Tampereelta käytetyn Moog Subsequent -synan. Uudet laitehankinnat innoittivat myös uuden musiikin tekemiseen, kun perinteismuotoisten bänditreenien pitäminen kävi mahdottomaksi. Hän tunnustaa syntikkamusiikin olevan osin välineurheilua.

– Yhtäkkiä olimme jumissa kotona Moogin kanssa, joten aloimme tutkia sen mahdollisuuksia, Roto sanoo.

Toinen Modemin soundia innoittanut laite on Italiasta saapunut, 1980-luvulta peräisin oleva rumpukone ”Davide”. Laite ristittiin italialaisen myyjän mukaan.

– Davide saapui partaveden ja tupakan hajuisessa pakkauksessa. Paketin avatessa tuntui, kuin olisi astunut 80-luvun baariin sisään, Valavuo kertoo.

– Villellä on pakkomielle vanhojen syntikoiden ja rumpukoneiden etsimiseen. Se on aika vakava tila, Roto nauraa.

Duon biisintekeminen saattaa lähteä yksittäisestä erikoisesta rumpu- tai synasoundista. Kasarille leimallisella Roland Juno-106 -syntetisaattorilla on Modemiakin määrittävä soundi. Samaan hengenvetoon Roto kuittaa, ettei Modem halua jämähtää liiaksi 1980-luvun äänimaisemaan.

Esikuvikseen duo mainitsee ei-niin-yllättäen varhaisen Depeche Moden ja New Orderin sekä genretasolla italo-discon. Valavuon kokoelmista löytyy myös vähemmän tunnettuja syntikkapopin underground-kasettijulkaisuja.

Suomalaisista pioneereista vastaavaa musiikkia on aikaisemmin tehnyt muun muassa Jori Hulkkonen. Myös 1980-luvulla tehty kotimainen syntetisaattorivetoinen iskelmämusiikki kuten Kikka nousee esiin vaikuttajista puhuttaessa.

– Modemissakin on pientä flirttiä iskelmän suuntaan, mutta aiheet ovat toki ankeampia. Kauhukuvien maalailu on kaukana Kikan musiikista, Roto jatkaa.

Mutta mistä syntyi palo syntikkamusiikin luomiselle?

– Olen kuunnellut aika pitkään tuollaista musiikkia, mutta aikaisemmin ajatellut, etten osaa tai etten omista työkaluja sen luomiseen itse. Koronasulku avasi jotain päästäni, enimmäkseen punkin parissa aiemmin viihtynyt Valavuo kertoo.

Rotolla sen sijaan on taustaa syntikkamusiikin parissa, mutta haasteena oli tehdä sitä jonkun toisen kanssa. Yksi jännittävimmistä asioista oli kirjoittaa kappaleisiin sanoituksia suomeksi.

– On hankalaa tehdä musiikkia, joka on jonkun tyylin mukaista, mutta kuitenkin oman näköistä. Suomen kieli tekee siitä tietyllä tavalla outoa, Roto pohtii.

Ensimmäiset Modem-kappaleet olivat kitaramusiikkia sovitettuna syntikoille. Alkuperäiset englanninkieliset sanoitukset käännettiin samalla suomen kielelle.

Viime vuosina syntikkapop ei ole kaksikon mukaan ollut pinnalla.

– Rockissa ja diskomusiikissa käytetään syntikoita, mutta sellaista ei viime vuosina ole ollut, mitä vaikkapa Briteissä tehtiin 1980-luvulla, Valavuo kertoo.

Modemista ei voida puhua ilman, että puhuisi musiikin visuaalisesta puolesta. Elokuvat ja elokuvamusiikki ovat olleet Valavuon ja Roton yhteinen harrastus jo pitkään.

Duon visio on alusta asti ollut ottaa elokuvallinen lähestymistapa osaksi musiikkia kunnianhimoisten musiikkivideoiden kautta. Kyse on pikemminkin lyhytelokuvista, joiden soundtrackina soi Modemin musiikkia. Yhtyeen elokuvallisemmat musiikkivideot on ohjannut elokuvataiteilija Ilona Lehtonen.

Valavuo toteaa ikään kuin itsestäänselvyytenä Modemin olevan yhteiskunnallisesti kantaaottava bändi. Yhteiskunnalliset teemat sekä vaikkapa eläinten oikeudet kuuluvat Megalomania-levyn sanoituksissa.

– Nykypäivän ongelmia ei tarvitse hirveästi etsiä. Riittää kun katsoo ympärilleen. Siirtomaaperintö näkyy edelleen siinä, miten rasismi ilmenee Suomessa, Valavuo sanoo.

– Mukavuudenhaluisuus on monille iso ongelma. Tuntuu, että etenkin Suomessa odotetaan, että joku muu hoitaa.

Teksti: Artturi Siromaa
Haastattelu on julkaistu Soundissa 5/24.

Lisää luettavaa