Teksti ja kuvat: Tuomas Mettänen
Frankfurtin Nachtleben-klubin takahuoneessa Turmion Kätilöiden Saku Solin ja Hannu Voutilainen nauravat muistellessaan uransa alkuaikoja. Klubi tuo mieleen edesmenneen kuopiolaisen Henry’s Pubin tunnelman – pieni, hikinen ja täynnä energiaa. Nyt ollaan kuitenkin keskellä Reset World Tour -kiertuetta, joka kattaa 13 keikkaa Euroopassa, näistä 8 Saksassa. Soundin Saksan kirjeenvaihtaja-kuvaaja Tuomas Mettänen jututti Kätilöitä kiertämisen tiimoilta.
Yhtye on juuri palannut soundcheckistä, ja Saku näyttää aikataulua puhelimestaan. Täsmällisyys näkyy: ”Sovelluksesta näkee päivän aikataulun, milloin mennään sisälle, milloin ruvetaan kantamaan laatikoita, milloin syödään, milloin soundcheck ja monelta takaisin bussiin.”, Saku selittää naurahtaen. Keikka alkaa minuutilleen sovittuna aikana.
Turmion Kätilöiden tie Saksan-markkinoille on ollut määrätietoinen. Pistokeikat Black Light Disciplinen kanssa saivat jatkoa vuonna 2011 tehdystä isommasta kiertueesta Pain-yhtyeen mukana. Merkittävää oli myös lämmittelypesti Nightwishin ja Beast in Blackin kyydissä vuonna 2022. Nyt menossa on jo toinen oma kiertue, ja yleisön reaktioista päätellen kotiutuminen on onnistunut: Frankfurtin ja Stuttgartin keikoilla noin puolet yleisöstä on ensikertalaisia, mutta vanhojen fanipaitojen määrästä päätellen pohjatyö on tehty hyvin. Lämmittelijänä kiertueella toimii kotimainen King Satan.
”Täällä on selkeästi alkanut rakentumaan oma fanikunta. Samoja naamoja tulee vastaan keikoilla”, Hannu kertoo.
Kokemus on tuonut mukanaan myös käytännön helpotusta: ”Leipzigin Hellraiserissa on aina niin saatanan kylmä sisällä. Joka kerran kun menet, siellä on kylmä sekä pukuhuoneessa että suihkussa. Minäpä kävin lähtiessä Motonetistä ostamassa semmosen lämpöpuhaltimen. Eipä tule Hannulle kylmä nyt.”
Saksalainen keikkakulttuuri poikkeaa suomalaisesta merkittävästi. ”Täällä soitto alkaa kasilta huolimatta viikonpäivästä”, Hannu kertoo ja jatkaa: ”Ei Suomessa yleensä ihan aikaisin päässyt soittelemaan.”
Suomessa soittoajat venyvät helposti puolille öin, Saksassa homma toimii toisin. Keikkapaikka on keikkapaikka, ja kun musiikki loppuu, yleisö siirtyy muualle jatkamaan iltaa.
Suomen kielen lähettiläät
Kielikysymys on yhtyeelle selkeä: suomi on valtti, josta pidetään kiinni. Vaikka saksankielistä materiaalia kokeiltiin Nuclear Blastin kannustamana Lord of the Lost -yhtyeen Chris Harmsin kanssa, kokeilu jäänee yksittäiseksi. Saksaksi lauletun Schlachter-version tekovaiheessa Kätilöt saivat tiukan palaverin Chrisiltä: sanoitus ja ääntäminen katsotaan kuntoon ettei mene pelleilyksi.
”Suomen kieli on meidän vahvuus”, Saku toteaa. ”Kyllä täällä jengi oppii ne sanat, vaikkei niitä ymmärtäisikään.”
Ja tosiaan, yleisö laulaa mukana. ”Tosi paljon on semmosia ihmisiä, jotka on mielenkiinnosta alkanu Duolingolla pelaamaan ja opettelemaan suomea”, Hannu kertoo.
Aikaisemmalla keikalla käyneen Nuclear Blastin pomon mukaan ilmiö muistuttaa pienemmässä mittakaavassa Rammsteinin aikaansaamaa efektiä: fanit haluavat ymmärtää, mitä lauletaan.
”Toisaalta me voidaan tehdä vaikka ruotsiksi biisi ensi viikolla”, Saku naurahtaa ja jatkaa: ”Kyllä se omaperäisyys on se, mitä nykyään ihmiset arvostaa.”
Lause kertoo paljon asenteesta: vaikka Nuclear Blastin tuki on vahva, tekemisen vapaus pidetään täysin bändin omissa käsissä.
Eurooppaa kiertämässä
Saksa ei ole ainoa maa, jossa vastaanotto on ollut lämmin. Hannu innostuu kertoessaan Itä-Euroopan keikoista.
”Puola ja Tsekki on hyviä. Unkari on ollut meille ihan tosi hyvä. Siellä on ollut aina hulluja keikkoja.”
Hannun mukaan ennakkomyyntiluvut Unkarissa näyttävät jopa paremmilta kuin Saksassa. Viime kesän käynti Rock Imperium -festareilla Espanjassa poiki myös niin innostuneen vastaanoton, että sielläkin kiertämistä on harkittava.
Saksassa kiertueen keikkapaikkojen koot eroavat toisistaan merkittävästi. Suomeen verrattuna kapasiteetit ovat selkeästi pienempiä. Tämä herättää kysymyksen: onko kiertäminen kannattavaa?
“Kun palataan Suomeen, niin ei siinä setelitukkoja aleta jakamaan” tuumii Saku.
Kiertämisen vaikutus tulee kuitenkin viiveellä ja vaikuttaa myöhemmässä vaiheessa positiivisesti Spotify-kuunteluihin ja Merchandise-myyntiin.
Bussissa on tunnelmaa
Kiertue-elämä sujuu 18 hengen ryhmältä luontevasti. Kun keskimäärin 500 kilometrin siirtymät taittuvat yön aikana nukkuen, jää päivisin aikaa muuhunkin kuin matkustamiseen.
”Tosi typerää olisi käyttää päivällä sen valoisa aika ja hereilläoloaika siirtymiseen”, Saku toteaa. ”Mennään nukkumaan yhdessä kaupungissa, herätään seuraavassa.” Konsepti toimii.
Kahdenkymmenen vuoden yhteinen taival näkyy ja kuuluu kiertuebussissa. Jutut ovat tulleet tutuiksi ja toisten tavat opittu sietämään – tai ainakin hyväksymään.
”Kyllä tässä väkisinkin on oppinut antamaan anteeksi kaverille niitä sen tapoja”, Hannu naurahtaa ja vilkaisee Sakua. ”Pahimmat jutut on kuultu jo liiankin monta kertaa.”
Sakun mukaan kiertueilla on myös positiivinen vaikutus yhtyeen live-energiaan: ”Sanoisin, että Kätilöt ei ollut vuosiin niin kovassa iskussa Suomen-keikoilla kuin Euroopan-rundin jälkeen.”