”Zeal & Ardor on kuin Punk In Finland -keskustelupalstan teemoitetussa keskustelussa keksitty bändi: mitä jos yhdistäisimme afroamerikkalaisia spirituaaleja ja black metalia? Paperilla tämä kuulostaa aidosti paskalta idealta, mutta herrajumala kun toimii.”
Soundin kriitikon Arttu Tolosen neljän tähden arvio Zeal & Ardor -yhtyeen Devil Is Fine -debyyttialbumista iski silmille vuonna 2017. Vaikka Tolosen sanoihin oli kova luotto, mielessä oli silti iso kysymys: voiko ”spiritual black metal blues” todella olla hyvää? Hemmetti soikooon, olihan se.
Mutta miten kaikki sai aikoinaan alkunsa? Punk In Finland -keskustelupalsta ei liity asiaan, mutta 4chan-nettifoorumi liittyy senkin edestä.
– Siitä on nyt jo yli kymmenen vuotta, kun aloin huvikseni kysellä 4chanissa, että mitkä kaksi erilaista musiikkityyliä minun pitäisi yhdistää. Kaikenlaiset tyypit ideoivat aikamoisia musiikillisia parivaljakkoja, ja päädyinkin kokeilumielessä yhdistämään vaikkapa swingin ja hardcore teknon, kertoo Zeal & Ardorin sveitsiläis-amerikkalainen kippari Manuel Gagneux.
Erään kerran foorumilla ehdotettiin orjien perinnemusiikin ja black metalin yhdistämistä. Gagneux innostui ideasta heti.
– Olin nuorempana kuunnellut paljonkin kaikenlaista black metalia, ja lähdin kokeilemaan näiden tyylien yhdistämistä. Sain nopeasti langan päästä kiinni, ja kappaleita alkoi syntyä.
Jos aloittaisit nyt uuden projektin ja yhdistäisit taas kaksi eri tyyliä, millaiseen musiikilliseen mailmaan hyppäisit?
– Odotahan… En liiemmin pidä reggaesta tai stoner rockista, joten ne pitäisi tietenkin yhdistää. Ehkä siitä syntyisi jotakin hyvää? En silti lupaa, että lähden kokeilemaan!
Kun palautat ajatuksiasi vanhempien Zeal & Ardorin levyjen äärelle, mikä on oma suosikkisi?
– Jälkikäteen ajateltuna Stranger Fruit (2018) tuntuu hyvältä. Työstin debyyttialbumin valmiiksi täysin itsenäisesti, mutta kakkoslevylle mukaan tuli esimerkiksi rumpali Marco Von Allmen. Ylipäänsä, Zeal & Ardorista alkoi tulla hieman vakavampi juttu, ja se tuntui oikein hienolta.
Sittemmin kokonaiseksi yhtyeeksi kasvanut Zeal & Ardor on nähty useita kertoja myös suomalaisilla lavoilla. Viimeisin keikka nähtiin Tuska-festivaalilla kesällä 2024.
– Suomen-keikoista on jäänyt mieleen eräs erikoinen juttu. Jos pyydän, ihmiset taputtavat virheettömästi kakkosella ja nelosella. Yllättyisit jos tietäisit, kuinka harvinaista se on!
Zeal & Ardor saattaa palata Suomeen piankin, sillä tulevien kuukausien aikana yhtye aikoo rundata ahkerasti. Syynä on uusi studioalbumi Greif.
– Valmistelin uuden levyn materiaalia erittäin ahkerasti niin kotona kuin kiertueillakin. Suurimpana tavoitteena oli laajentaa entisestään yhtyeen musiikillista palettia. Uudella albumilla on hyvin vihaisia purkauksia, mutta yhtä lailla sieltä löytyy todella rauhoittavia ja kauniita sävellyksiä, sanoo Gagneux.
– Todella monista kappaleista löytyy kiinnostavia elementtejä, joita emme ole aiemmin kokeilleet. Esimerkiksi kappaleet Kilovona ja Fend You Off tuntuvat omissa korvissani hyvinkin uudenlaiselta Zeal & Ardorilta, ja tämän takia ne ovat myös suosikkibiisejäni uudelta levyltä.
Entä mitä albumin otsikko Greif tarkoittaa?
– Kasvoin Sveitsin Baselissa. Kotikaupunkiimme liittyy monia kiehtovia historiallisia tarinoita, ja eräässä myyttisessä kertomuksessa esiintyy hahmo nimeltä Greif. Se on leijona, käärme ja lintu. Tuntuu hienolta kertoa Zeal & Ardorin faneille näitä tarinoita, jotka kiehtoivat minua kovasti jo aivan pikkulapsena!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 7/24.