Livearvio: ”Maata, jolla on itsenäinen ja omintakeinen kulttuuri, ei voi alistaa”, ukrainalainen Alyona Alyona vannoi Tallinn Music Weekissä

Moozlie toi showllaan Tallinnaan MTV-säihkettä.
Matti Komulainen

Bändikatselmusta ja musiikkiammattilaisten kongressia rikastuttivat muut taiteet ääni-installaatiosta graffiteihin.

Tallinn Music Week
Tallinna ja Narva, Viro
5.–8.5.2022

Teksti ja kuvat: Matti Komulainen

Tallinn Music Week (TMW) yhdistettiin tänä vuonna kahden kaupungin strategialla Tallinn–Narva Music Weekiksi. Virossa halutaan rakentaa yhtenäisyyttä maan pääkaupungin ja sen voittopuolisesti venäjänkielisen itäisimmän kolkan välille, ja Ukrainan sota on vain lisännyt uskoa kanssakäymisen tärkeyteen.

Yksi ohjelman huipennuksista kuultiin juuri Narvassa, jonne kansallissäveltäjä Arvo Pärtin laajasta tuotannosta oli koottu rauhankonsertti Da pacem Domine. Juhlavasta ja samalla meditatiivisen seisauttavasta tulkinnasta vastasi Tõnu Kaljusten johdolla 25-jäseninen Viron filharmoninen kamarikuoro ortodoksisessa Luojan ylösnousemuksen katedraalissa.

Ukrainalainen Ivan Dorn on showmiehiä.

Toisenlaista mutta aivan yhtä vilpitöntä energiaa tarjosi УE, narvalainen alt-punk-partio, jonka temperamentikas ”itävirolainen melankolia” lämmitti hyytävässä alkuyön sateessa Narvan Ro-Ro-klubin täpötäyttä ulkoterassia tapahtuman päättäjäisissä.

Sinänsä kaupunkien välinen yhteistyö on tuttua jo aiemmasta, järjestäähän sama taustaorganisaatio tapahtumia molemmissa. Esimerkiksi elokuussa 2020 TMW ja kaupunkifestivaali Station Narva synkronoitiin samaan pitkään viikonloppuun.

Arvo Pärtin Da pacem Domine soi Narvan ortodoksikatedraalissa huikeana kuoroesityksenä.

Samalla tämänkertainen TMW palautettiin kevään vakiopaikalleen, josta se on jouduttu siirtämään loppukesään ja alkusyksyyn koronan vuoksi kahtena viime vuonna. 14. TMW juhlisti niin ikään Tallinnan ensimmäistä vuotta UNESCO:n musiikkikaupunkina.

Livenä parasta

Ohjelmaan sisältyi 192 artistia 28 maasta. Pistekonserttien ohella moni festivaali ja muu vakiintunut toimija Viljandi Folkista latvialaiseen Skaņu Mežsiin oli esittäytyssä nimikkolavoillaan. Kattaus jakautui molempiin kaupunkeihin showcase-konserteista varsinaiseen festivaalitarjontaan.

TMW kurkotti Narvaan, jossa rokkasi muun muassa paikallinen alt-punk-pumppu УE.

Tallinnan livemenun suurimpia nimiä oli Ivan Dorn. Ukrainalainen laulaja-lauluntekijä kokosi Telliskiven luovuusklusteriin kolmisen tuhatta juhlijaa tanssimaan avajaispäivänä. Ei ihme, sillä Dornilla väitetään riittävän faneja Varsovasta Vladivostokiin. Narvassa taas raikui laajan näyttökeikkajatkumon lisäksi brittielektro Sam Shepherdin Floating Pointsin tavoin.

Suomalaisia matkusti etelään jälleen suurin joukoin. Livelavoilla esiintyi tusina meikäläistä artistia ja kokoonpanoa, kuten 22-Pistepirkko, Mary Ann Hawkins, Joonas Haavisto trio, Minna Koskenlahti, Neøv ja Dirt.

Floating Points oli Narvan Kreenholmin tehdasalueen estradin pääesiintyjä.

Eilisen Rääveli ja moderni maailma leikkasivat kultaisesti avauskonsertissa vanhan kaupungin Katariinan kirkossa. Dies Irae oli ruotsalaisen Maria W. Hornin ja Tallinnan teknisen yliopiston akateemisen naiskuoron teos. Siinä muriseva syntetisaattorin borduna ja orgaaninen iso kuoro kehittivät vahvan emotionaalisen latauksen Edmar Tuulin johdolla. Elektrominimalismin lopuksi kuoro hajaantui saliin luoden finaalin surround-periaatteella laulun lisäksi viinilaseja soittamalla (!).

Vallan jotain muuta edusti Minimal Wind. Paikallisbändi vei illan rockpisteet räjähtävällä naisenergiallaan, joka vetosi F-Hoonen yleisöön. Indie-rokahtava paahto perustui perinteisten instrumenttien rankaisuun ja laulusolistin kansaa osallistuttavaan päin pläsiä -asenteeseen. Otetta vahvisti joukkion singlen What to Make of This menestys Eesti Laul 2022 -kisassa.

Kreenholm on toiminut festivaaliareenan lisäksi Omerta 6/12-elokuvan kuvauspaikkana.

Sveta Barissa paahtaneessa Pliéssä oli niin ikään sympaattista särmää, sillä oma persoona tuntui olevan nostamassa päätään garage-raastannan alta. Liettualaisen yhtyeen jäsenten taustat ulottuvat black metalista nykymusiikkiin, mikä generoi kompetenssia niin soittoon kuin lavahabitukseen. Laulajakin tuntui kiemurtelevan ihan omilla tolpillaan, elkeiden herättämistä ilmeisistä Iggy Pop -mielleyhtymistä huolimatta.

Moisen rinnalla vaikkapa kohta kymmenen vuotta goottipunkin ja dark waven keitostaan hämmentänyt Kælan Mikla tuntui teatraaliselta meikkeineen ja wicca-asuineen. Islantilaiskolmikko on kuitenkin niin kovassa maineessa, ettei staattisuus tuntunut häiritsevän tuvan täyttänyttä kansankokousta. Päinvastoin, fanikunta syleili mustahuulisynkistelijöitä vilpittömän varauksettomasti.

Ivan Dornin liikutti kolmetuhatpäistä väkimassaa TMW:n avauskonsertissa Telliskivessä.

Mystiikka on osa monen muunkin artistin kemiaa. Esimerkiksi zambialais-skottilainen Namvula ammensi afrikkalaisesta kulttuurien kehdosta omia eliksiirejään. Ulkoisesti ja soinnillisesti ilmaisu kallistui sulavaan folkpoppiin, jota maustettiin maailmanmusiikillisilla elementeillä. Sitähän reggaekin taitaa olla monen kirjoissa nykyään?

Duo Ruutin mystiikka kiteytyy yhteydessä suomalais-ugrilaisen soinnin juuriin. Kannelta työstetään norminäppäilyn ohella jousella ja rumpukapuloin. Kun eksperimentointia tukee virolaisduon kaksiääninen loitsinta ja kaunolaulu, kuulijat ovat lumoutuneet Japania myöten.

Maria W. Horn ja Tallinnan Tekun naiskuoro veivät aikamatkalle.

Edgars Rubenis tunnetaan paitsi Mona De Bon slowcoresta ja dronesta myös rähisevistä, noisea sivuavista irtiotoistaan. Nyt kitaristi tutki sooloillassaan ilmaisunsa juuria muun muassa bluesissa ja muissa maanläheisissä rekistereissä. Ja mikä ettei, mietteliäät soitteet veivät soonisille matkoille kauas pois, ja lopulta takaisin F-Hoonen hämäriiin. Estradia kuratoi latvialainen Skaņu mežs -yhteisö, joka on omistautunut uutta etsivälle ja tuulista avantgarde-asemaa pelkäämättömälle musiikille. Järjestyksessä jo 20. Skaņu mežs järjestetään Riikassa, Latvissa 23.–24.9.2022.

Gentle Ropes oli yhden miehen show, jonka bändiosuudet tulivat Kivi Paber Kääridissä läppäriltä ohjelmoituna. Miehen monotoninen ja melankolinen shoegaze-jynkytys toimi yllättävän ankarasti, sillä tekijä oli selvästi sinut niukkuudessaan äärimmäisen haastavan hankkeen kanssa. Yleisön mieliksi, selvästi. Keikka oli samalla työnäyte saavutuksista, onhan ukrainalainen saanut Virosta artistiresidenssin.

Minimal Wind rokkasi itsevarmasti.

Yksi TMW:n festivaali festivaalissa -moduli oli Vaba Lavan eteläafrikkalainen ilta, mukana muun muassa trap-räpin tähdet Nomuzi ”Moozlie” Mabena ja Costa ”Costa Titch” Tsobanoglou sekä dj Champuru Makhenzo. Virolainen, Mikael Gabrielinkin kanssa levyttänyt Markkus ”Nublu” Pulk täydensi kimaraa paikallisella osaamisella.

Valikoimasta säihkyi kirkkaimmin Moozlie, joka miksasi setissään trapia afrosaundeihin. Kaljuksi ajellun naisen show oli pohjustettu vuosien kokemuksella niin mixtape-piireissä kuin MTV-videojuontajana. Tarkka riimittely ja provosoivat poseeraukset vertautuivat Atlantin takaisiin tienraivaajasiskoihin ja -veljiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Plié tallasi omaa polkuaan.

Nublu puolestaan tarjosi omassa slotissaan valikoiman hittejään, Universumia unohtamatta. Rumpali, dj, tanssijat ja videoprojisoinnit tukenaan räpsteri pani koko salilliseen liikettä ja ilmeistä päätellen ilo oli ylimmillään jo ensi-iskuista.

Toisaalla eli Kivi Paber Kääridissä mätti Jaguwar. Berliiniläiset ovat luonnehtineet voimasoittoaan sanaparilla noise & detail. Silmittömän runnomisen sijaan kopla tuotti erikoisella tavalla kierteistä piiskausta naissolisti-basistin johdolla. Jostain ammoisista kuuskytlukulaisista huuruista nousi kytkös Stoogesin proto-punkräimeeseen yhtenä mahdollisena innoittajana.

Kælan Mikla tuo mieleen 1980-luvun mustahuulimuusat.

Narva on sen verran toista maata, että monelle isollekin virolaisnimelle keikkailu siellä on jäänyt vähiin, ellei jopa väliin. Näin vaikkapa tapauksissa Trad.Attack!, Curly Strings ja Tuulikki Bartosik, jotka ottivat tuntumaa uusiin maisemiin pitkänä TMW-viikonloppuna. Isoiskuinen folk-rocktrio, kotoista kansanmusiikkia bluegrassiin sovittava kvartetti ja haitarimaestra olivat sinut yleisön kanssa välittömästi.

Traddareiden säkkipillin aksentoima kitara-rumpuräime nappasi mukaansa kyselemättä, onhan kolmikko hionut otteitaan keikkailemalla jo peräti 37 maassa. Uudelta, pandemian aikana työstetyltä tupla-albumilta Festivity and Tranqulity Within ammentaneen Curly Stringsin juurevuus sai sekin vastakaikua, nyt jonotanssin muodossa. Ilmankos setin jälkeen faneja riitti jonoksi asti napsimaan selfietä pelimannien kanssa.

Namvulan saundi halasi avaraa maailmaa.

Bartosik operoi puolestaan hiljaisuuden parina. Luuppereilla ja muilla pedaleilla paljepelin äänirekisterit kertautuivat ja avartuivat, ja muusikon oma ääni suodattui niin ikään elektroniikan kautta ambient -henkisiksi tutkielmiksi.

Asiaa monialaisesti

Kongressiosioon osallistui 974 musiikin ja kulttuurin ammattilaista eri puolilta maailmaa. Yli satapäisessä puhujajoukossa taas kuultiin muun muassa Music Finlandin Kaisa Rönkköä. Monessa keskustelussa puitiin kulttuuria eri tulokulmista nyt ja tulevaisuudessa Venäjän Ukrainassa käymä hyökkäyssota taustana.

Duo Ruut ponnistaa suomalais-ugrilaisesta perinteestä.


TMW:n perustaja Helen Sildna totesi kongressin avajaisissa Tallinnassa, että kulttuuri voi yhdistää ja lisätä keskinäistä ymmärrystä. Festivaalin ulottaminen Narvaan korostaa pienen maan yhtenäisyyttä tilanteessa, joka huolestuttaa kautta maailman. Samalla se näyttää esimerkkiä eurooppalaisesta hengestä täällä EU:n itäisimmässä kolkassa.

Narvaan samaa viestiä vei Viron presidentti Alar Karis. Musiikin ja kulttuurin voimaa ei voi eikä saa koskaan aliarvioida, hän tähdensi.

Edgars Rubenis tutki sinisävyisiä tunnelmia.

Ydinajatusta korosti myös musiikin vaikutusta kriisin ja konfliktin keskellä pohtineessa panelissa muun muassa ukrainalaisräppäri Alyona Alyona eli Alona Savranenko. Hän kiteytti, että maata, jolla on itsenäinen ja omintakeinen kulttuuri, ei voi alistaa.

Musiikkialan haasteita koronan jälkeen vuorostaan avattiin maakohtaisten vientitoimistojen sitseissä. Erityisesti muistutettiin siitä, että lähimarkkinat kannattaa ottaa haltuun ensin. Lähtö vaikkapa Atlantin taakse ilman perusteellista kokemusta ja huippuluokan sikäläisiä verkostoja on ajan ja ennen kaikkea raharesurssien tuhlausta.

Gentle Ropes uskoi asiaansa.

Elokuva- ja tv-sarjapanelissa säveltäjä Johnny Klimek kertoi, miten ura käynnistyi puolisattumalta. Hän teki konepulssia hylättyihin tiloihin perustettuihin klubeihin Berliinin muurin luhistuttua, kunnes Tom Tykwer pyysi musiikkia ensimmäisiin elokuviinsa. Juokse Lola! (Run Lola Run, 1998) kihahti yhtä sattumalta isoksi hitiksi, mikä johti maineen kasvuun. Meriittilistalla ovat nyt muun muassa elokuvat Pilvikartasto (2012) ja The Matrix Resurrections (2021) sekä sarjat Newsroom (2013), Sense8 (2015–2018) ja Babylon Berlin (2017–2020). Tänään hän tekee yhteistyötä muun muassa kapellimestari Kristjan Järven ja pianisti Kristjan Randalun kanssa.

Nublu liikutti yleisöä.

Narvan kongressiavauksessa aiempi kaupungin pääarkkitehti Ivan Sergejev perehdytti Narvan kaupunkikuvan historiallisiin muutoksiin. Niillä on ollut valtava vaikutus asutuskeskittymän henkisen mielenmaiseman muotoutumisessa väestön vaihdon ohella: toinen maailmansota tuhosi kaupungin lähes täysin tyhjentäen sen myös asukkaista muutamaa sataa jäljelle jäänyttä lukuunottamatta.

Jaguwar toi tuulahduksen Berliinistä TMW-jatkumoon.

Iceland Musicin Sigtryggur Baldursson vuorostaan muotoili esityksessään Islantilaisen populaarimusiikin tekemisen reunaehdot 1960-luvulta tähän päivään. Ilman toisintekemisen asennetta ei olisi syntynyt vientikelpoisia tekijöitä. Kukapa olisikaan osannut kuvitella Mezzofortea tai The Sugarcubesia ennen kuin bändit jo ottivat maailmaa haltuun omintekeisilla soinneillaan – Baldurssonin vanhasta bändikaverista Björkistä puhumattakaan. Uskoa omaan asiaan tarvitaan edelleen, päällikkö alleviivasi. Vanhalla maineella ei luoda uusia tähtiä vaan jokainen artisti on oma tarinansa omassa universumissaan aivan ensiaskelista lähtien.

Trad.Attack! rikkoo yleisiä ja omia rajojaan jalkautumalla lähikontaktiin.


TMW:n kaavoja kaihtavaa ajattelua edusti sekin, että Narvan Kreenholmin entinen kutomoteollisuusmiljöö valjastettiin monitaiteelliseen käyttöön. Musiikin lisäksi tarjolla oli vaikkapa Jaakko Aution ääni- ja videoinstallaatio On the Border / Rajalla. Siinä paikallisen sekä suomalaisen kuoron 40 ääntä oli kanavoitu kukin omaan kaiuttimeensa. Teemana oli Fredrik Paciuksen sävellys, jota lauletaan paitsi Suomen ja Viron myös liiviläisten kansallishymninä.

Tuulikki Bartosik muokkaa sointiaan sähköisesti.


Taide levittäytyi eri puolille Narvaa graffitimaalauksesta valoteokseen. Curly Strings taas tanssitti pieniä ja isompia omassa pyhäpäivän puistokonsertissaan. Yhteisöllisyys korostui päätöspäivänä, kun festivaaliväki kokoontui istuttamaan puita EV100-puistoon. Paikalla olivat kaikki TMW:n alullepanija Helen Sildnasta Narvan pormestari Katri Raikiin.

Presidentti Alar Karis avasi TMW:n Narvan osuuden.

Kaikkiaan TMW houkutteli paikalle liki 17 500 osallistujaa, joista noin 11 000 Tallinnassa ja seitsemisen tuhatta Narvassa. Järjestämisen mahdollisti yli 350 vapaaehtoista tiimiläistä.

Seuraava Tallinn Music Week järjestetään 10.–14.5.2023.

Helen Sildna on Tallinn Music Weekin äiti.
Ukrainan räplähettiläs Alyona Alyona korosti kulttuuria identiteetin perustana.
Filmimusiikkipanelissa pureuduttiin monialaiseen yhteistyöhön.
Sigtryggur Baldursson korostaa vahvan tahdon merkitystä menestyksessä.
Curly Strings päätti Tallinn–Narva Music Weekin koko perheen puistokonsertilla.
Jaakko Aution installaatio oli kuultavissa ja nähtävissä Kreenholmissa.