Reeperbahn Festival
17.–19.9.2020
Hampuri, Saksa
Teksti ja kuvat: Matti Komulainen
Pääkallon leukaluut, kirurginmaski, koirankuono, suodattimellinen töötti, kukallinen kupu, tankoparsasesonkia mainostava kaistale. Hampurissa näki hengityssuojaimia joka lähtöön.
Konserteissa, kaupoissa, julkisissa liikennevälineissä sekä muissa joukkokoontumisissa pakollinen suu- ja nenäsuojus löytyi myös Reeperbahn Festivalin merchandise-valikoimasta. Se oli katu-uskottavan musta, Reeperbahn Festival -painatus hopeanharmaalla valoa heijastavalla printillä.
Tämänvuotinen, 15. Reeperbahn Festival jäi taatusti mieleen. Järjestäjiä velvoittivat kattavat varotoimet, joilla pyrittiin torjumaan koronaviruksen leviäminen. Vaikka ohjelman laajuudesta, yleisömäärästä ja liikkumisen vapaudesta tingittiin, Reeperbahn Festival toteutettiin kaikkineen onnistuneesti. Tässäkin muodossa tapahtuma näkyi ja kuului eri puolilla 1,8 miljoonan asukkaan Hampuria.
Reeperbahn Festivalin ulkoalueillakin vieraat ja henkilökunta käyttivät kasvosuojia.
Reeperbahn Festival on ensisijaisesti nousevan talentin tanner, ja nyt poikkeusoloissa vieläkin korostuneemmin. Musiikkitarjonta edusti siten lähes kokonaisuudessaan uusia tulokkaita ja nousevia nimiä. On hyvä muistaa, että Beatleskin kouliintui ammattimaiseen soittamiseen Hampurissa tasan 60 vuotta sitten.
15. Reeperbahn Festival toteutettiin hybridinä. Ensimmäistä kertaa vuonna 2006 käynnistetyn tapahtuman historiassa iso osa ohjelmaa oli koettavissa internetin välityksellä. Noin sataa livenä striimattua ohjelmapoimintaa seurattiin festivaalin kuluessa ilmaiseksi 150 000 nettiliittymästä. Useimmat striimit ovat katsottavissa myös festivaalin jälkeen.
Reeperbahnille saattoi astua festivaaliportista.
Maksullinen netin ammattilaistapahtuma keräsi puolestaan 1480 rekisteröitynyttä osanottajaa 37 maasta. Kukin virtuaalinen delegaatti osallistui päivittäin vähintään viiteen ohjelmaosioon.
Livenä Hampurin parissakymmenessä klubissa ja ulkoestardilla kuultiin 140 konserttia ja muuta ohjelmanumeroa noin sadalta artistilta, yhtyeeltä ja toimijalta. Neljän päivän mittaan ne kokosivat yleisökseen noin 8000 rannekkeen lunastanutta ja tapahtumaan rekisteröitynyttä henkilöä. Heidän lisäksi ulkokeikkoja seurasi aitojen ulkopuolelta joukoittain liputtomia eri puolilla kaupunkia.
Festivaalin isä Alexander Schulz totesi, että kolme neljännestä tämänvuotisesta rahoituksesta tulee Hampurilta, loput kumppaneilta, sponsoroinnista sekä lipun- ja oheistuotteiden myynnistä. Tuki on elintärkeä, sillä tapahtuma on joutunut leikkaamaan toimintaansa joka tasolla.
Hampurin kulttuurivastaava Carsten Brosda totesi tuen perusteeksi vahvan maailmanlaajuisen imagon, jota Reeperbahn Festival on luonut alueelle perustamisestaan lähtien. Lisäksi livesektori tapahtuma- ja konserttitarjonnasta teatteriin ja messuihin on kuulemma alueen merkittävin eurosampo autoteollisuuden jälkeen.
Nochtspeicher-kubin Constantin von Twickel toi klubiinsa kalusteet ja pöytiintarjoilun vastatoimena koronalle. Taustalla roudaa illan keikalle Sultans Court.
Klubit ovat elävän kulttuurin vahva osa-alue. Nochtspeicher-kubin keskustelutilaisuudessa talon isäntä Constantin von Twickel sekä konserttitoimisto Karsten Jahnken Frehn Hawel ja Ben Mitha kertoivat, kuinka korona on verottanut alaa. Venue-kartta on harventunut, samoin pa-firmojen ja muiden tukitoimintojen tarjonta monien yritysten sulkiessa joko toistaiseksi tai pysyvästi.
Epidemian aikana konsertteja on striimattu ja bändejä viety keikalle drive-in kinoihin – suosiota sai osoittaa äänimerkin antamalla. Aitoa asiaa vain ei korvaa mikään. Musiikki on alkuvoimaisinta elävälle yleisölle soitettuna, vaikka sitten vain kolmanneksen salikapasiteetilla, mikä ei ole taloudellisesti kannattavaa vähänkään pidemmällä aikavälillä.
Onneksi Hampuri on tukenut ammattimaisia klubi-toimijoitakin jatkuvuuden varmistamiseksi. Nykytilanteessa on oleellista rohkaista ihmisiä osallistumaan tapahtumiin, joissa riskit on minimoitu kaikin keinoin.
Itä-Saksan ylpeys
Tämänvuotisen Reeperbahn Festivalin Anchor-palkinnon voitti Ätna, Inéz Schaeferin ja Demian Kappensteinin Dresdenistä ponnistava indie-tronica-elektro-duo. Kyseessä oli Anchor-historian ensimmäinen saksalainen voittaja.
Ätna esiintyi muun muassa Mojo Clubissa ennen meritointia Reeperbahn Festivalin Anchor-musiikkipalkinnolla.
Anchorista päätti kuusihenkinen jury, joka koostui paitsi isäntämaan jäsenistä, myös kansainvälisistä toimijoista. Tuomariston tunnetuin pop-tähti oli Melanie C, joka esitti uusimman singlensä Blame It on Me palkintoseremonian avaukseksi.
Juontaja Hadnet Tesfai (vas.), Tony Visconti ja Melanie C keskustelivat netin välityksellä Anchor-palkintogaalassa.
Juryn puheenjohtajana toimi Tony Visconti videoyhteyden kautta New Yorkista. Amerikkalainen tuottaja-muusikko tunnetaan korkean profiilin töistä, joita hän on puurtanut 1960-luvulta lähtien, kumppaneinaan ”kaikki” David Bowiesta Paul McCartneyhin ja Angélique Kidjosta Perry Farrelliin.
Samassa tilaisuudessa pääsi tsekkaamaan livenä myös muut ehdokkaat. Suzane alias Océane Colom edusti urbaania ranskalaista laulaja-lauluntekijäosaamista hiphop-kierteellä, norjalainen Tuvaband taas folkilla maanläheistettyä indie-helkyttelyä.
Arya Zappa oli tämänvuotisia Anchor-ehdokkaita.
Sähäkimmin slottinsa käytti Arya Zappa. Berliinittären häpeilemätön koketeeraus ammensi Grace Jonesin kaltaisilta diivoilta, joille räiskyvä show on vähintään puolet koko ilmaisun sisällöstä.
St. Pauli Theaterin Anchor-kekkereistä välittyi yleisön sammumaton halu kuulla musiikkia paikan päällä esitettynä, aivan kuten festivaalin varsinaisista konserteista.
Mojo Clubin maan alle johtava sisäänkäynti (etualan luukut) on Reeperbehn Festivalin psykedeelisin.
Tinkimättömät pelisäännöt
Reeperbahn Festival oli laatinut tiukat turvatoimet. Tapahtuma-alueilla kaikkien edellytettiin käyttävän suu- ja nenäsuojaa. Maskipakko oli voimassa ulkoalueilla ja sisätiloissa. Maskin sai riisua, kun istuutui omalle paikalleen. Se oli jälleen laitettava kasvoille, kun poikkesi vaikkapa vessassa tai baaritiskillä noutamassa juomatäydennystä. Jos kuonokoppa unohtui, yhtälaisesti suojautuneet järjestysmiehet ja muu henkilökunta huomauttivat siitä välittömästi.
Vinyylikauppaa käytiin suojamaskeissa Feldstrassen kirpputorilla.
Muutoinkin hengityssuojain oli pakollinen julkisen liikenteen välineissä, niiden asemilla ja pysäkeillä samoin kuin lippu- ja myyntipisteissä, kaupoissa ja muissa yleisissä tiloissa, missä etäisyyden säilyttäminen muihin oli mahdotonta. Maskipakko päti siten myös vaikkapa viikonlopun vinyylikirppiksellä Feldstrassella. Niin myyjät kuin asiakkaat olivat suojautuneet kukin omalla tavallaan.
Yleisöä päästettiin sisään rajoitetuin kapasiteetein. Tilojen vaihteluväli ulottui 30 henkilön Molotow-klubista 500 kävijän St. Michaelis -kirkkoon. Riittävästä etäisyydestä muihin juhlijoihin pidettiin huoli myös jonottaessa estradeille. Klubeihin oli poikkeuksellisesti järjestetty istumapaikat ja pöytien välille jätetty reilusti tilaa niin, että kukin seurue ohjattiin omaksi ryhmäkseen. Istuimia piti myös käyttää.
Keikoille pääsi sisään ennen ohjelman alkua, ja vain silloin. Festarinomainen sukkulointi klubista toiseen ei nyt onnistunut, sillä ovet suljettiin ja tila puhdistettiin kunkin shown jälkeen ennen seuraavan alkua. Organisoijien ohjeistuksen mukaan paikalle kannatti saapua kolme varttia ennen esityksen starttia vähennetyn yleisökapasiteetin vuoksi, eikä sekään taannut aina keikkaelämystä.
Máni Orrason ammentaa arkisuudesta.
Yleisön kulkua valvottiin erityisellä aplikaatiolla, joka oli ladattava älypuhelimeen. Samalla annettiin oma nimi ja yhteystiedot. Apin avulla sisääntullessa skannattiin kunkin tilan spesifinen QR-koodi ja poistuttaessa kirjauduttiin ulos samalla menetelmällä. Näin järjestäjät pystyvät jäljittämään kävijät ja mahdolliset altistuneet, mikäli koronatilanteeseen ilmaantuu piikki tapahtuman jälkeen. Kirjautumisen saattoi hoitaa myös venue-kohtaisella henkilötietolapulla, jollainen piti täyttää aina uuteen paikkaan sisään tullessa.
Tartuntaturvallisuutta kasvatti se, että useimmissa paikoissa sisääntulo ja poistuminen oli järjestetty eri kohtiin, mikä helpotti turvaetäisyyksien säilyttämistä. Artistien – ja yleisön – turvallisuutta lisäsi se, että lavan ja yleisön välille jätettiin vähintään kaksi ja puolimetrinen tyhjä tila.
Reeperbahnin kuhinassa moiset hyväntahtoiset ponnistukset tosin valuivat tavallaan hukkaan, sillä kadun alkuasukkaat, puhumattakaan satamakaupungin normituristeista tuntuivat usein vähät välittävän etäisyyden säilyttämisestä saati muista turvamääräyksistä.
St. Paulin metroaseman edustalla kuuli katusoittajia.
Omalta osaltaan aitoa festivaalitunnelmaa loivat katumuusikot. Esimerkiksi St. Paulin metroaseman edustalla soitti duo Crash Test Dummiesin ysäriklassikkoa Mmm Mmm Mmm Mmm uskottavan kuuloisesti. Kitaristi-laulajalla oli biisiin oikeanlainen, Brad Robertsin mieleen tuova rouhea ääni, ja säestävä sellisti lämmitti saundia oleellisesti.
Bändejä turvanormein
Korvaan osui monenlaista muutakin kiinnostavaa saundia pitkän viikonlopun mittaan sääntöjen puitteissakin. Fiksuimmat liikkuivat polkupyörällä, jolloin siirtymä jo täyttyneestä klubista väljemmille vesille sujui ripeästi.
Sofia Portanet miksasi tyylejä juhlavalla Operettenhaus-lavalla.
Sofia Portanet soitti komealla Stage Operettenhaus -näyttämöllä. Neue Deutsche Wellen hengessä hän kytkeytyi musiikillisesti yhtälailla ammoisen DAF:n kraut-kone-estetiikkaan kuin 1980-luvun Nina Hageniin.
Ranskassa varttuneen ja sittemmin Berliiniin muuttaneen artistin saundi, äänivarat ja ilmaisun eklektisyys garage-punkin räyhästä oopperamaisiin tehoihin miksasivat kultaisesti. Ulkoisesti taas Portanet muistutti bändeineen etäisesti The B-52’sin loiston ajoista. Setin päätti tulkinta ranskalaisen avant-folk-tähden Catherine Ribeiron avainteoksesta Racines. Ilmankos keikka teki vaikutuksen kokonaisvaltaisuudellaan.
Da∂i Freyr suoltaa viittauksia moneen suuntaan.
Da∂i Freyr oli kirjaimellisesti jotain muuta. Islantilainen suolti pokkana Monty Python -koomikkoryhmän ikonisia vitsejä ja yleisöön sanailu upposi kuus-nolla. Standupin lomassa hän lauloi englanniksi ja islanniksi kitaristin sekä multi-instrumentalisti-taustalaulajan tuella. Vahvimmin vastakaikua herättivät klubissa coverit, kuten Britney Spearsin Baby One More Time tai ”saksalainen” Tiputanssi syna-basso-kitara-lyömäsoitinversioina.
Miu hämmensi tyylicombinaatiollaan.
Feldstarssen bunkerissa sijaitsi parikin festivaalilavaa. Uebel & Gefährlichissä esiintyi Miu. Saksattaren repertuaari hämmensi. Hampurilaistähti hallitsi soolonumeroissaan niin piano- kuin kitaravedot Carole Kingin hengessä mutta muuten lastia oli reilunpuoleisesti. Tunnin settiin oli pakattu muun muassa modernia Nashville-kantria, aor-funkia, Lisa Nilssonista muistuttavaa svedu-soulia ja lopuksi vielä kevyt-bossaa.
Nousevan laulaja-lauluntekijän Tom Gregoryn keikkaa seurattiin turvalliselta etäisyydeltä Spielbudenplatzilla.
Ulkoestradien nimistä vetivät kansaa puoleensa vaikkapa hollantilainen Eefje de Visser, isäntämaan Drangsal, brittitrubaduuri Tom Gregory ja islantilainen Máni Orrason.
Drangsalin lava Spielbude XL oli Reeperbahn Festivalin isoimpia.
Anchor-musiikkipalkinnon ehdokas Eefje De Visser taustalaulajineen toi mieleen Bananaraman kaltaiset 1980-luvun tyttöbändit, joita oli aikoinaan vuorostaan inspiroineet muun muassa 1960-luvun lauluyhtyeet à la Supremes. Pirteän kotikutoinen laulaja-kitarointi sekä kahden taustalaulajattaren käsieleet ja muut koreografiat osuivat kohdalleen. Ulosanti kallistuikin sympaattiseen reippaine asenteineen ja korahtavine kurkkuäänteineen.
Eefje de Visser jatkaa kunniakasta perinnettä.
Max Gruberin johtama Drangsal on noussut lyhyessä ajassa provinsiaalisesta lahjakkuudesta koko Saksan tuntemaksi bändiksi. Berliinistä operoiva kokoonpano törmäyttää tekemisissään lähivuosikymmenien tunnistettavia elementtejä tarttuvaksi keitokseksi, kuten välittyi Spielbudenplatz XL -mahtilavan keikalta.
Brittiläinen, alun perin hampurilaisella labelilla uraa luonut laulaja-lauluntekijä Tom Gregory on puolestaan tehnyt itseään tykö saksankielisessä Euroopassa Sveitsiä myöten. Nytkin hän työsti yleisöä varmaotteisesti kitaristin säestyksellä, onhan Reeperbahn Festival ensimmäinen iso tapahtuma, jossa hän sai äänensä kuuluville. Jotain kertoo sekin, että Gregory on tavoittanut töillään kuulemma sata miljoonaa striimaajaa.
Máni Orrason luotti tahollaan mies ja kitara -menetelmään. Nykyään Espanjaan asettunut trubaduuri kertoi koetunmakuisia kuvauksia elämän varsitaipaleilta. Päätösbiisissä hän avasi suhdettaan poikaystäväänsä katkeransuloisesti – liekö eron kipuilua ilmassa. Mánin kumilenkeistään leualla roikkuva kasvonaamio korosti esityksen arkisuutta.
Arvoestradi tauolla
Elphilharmonien tämänvuotiset konsertit oli vuorostaan siirretty seuraavaan festivaaliin. Vierailunsa ovat jo vahvistaneet Anna Calvi, Mine, Alice Phoebe Lou ja Niklas Paschburg.
Talon johtaja Christoph Lieben-Seutter arvioi ohjelmassa päästävän muutenkin aiempaan normaaliin mahdollisesti syksyllä 2021, joskin ”sekin pienin varauksin”. Lieben-Seutterin mukaan korona tulee jättämään jäljen alan käytäntöihin: vastaisuudessa haetaan kestävämpiä tapoja vaikkapa kiertueiden järjestämiseen.
Syyskuun alussa lähes puolen vuoden koronatauon jälkeen avattu Elbphilharmonie palaa Reeperbahn Festivalin areenaksi jälleen ensi vuonna.
Siihen asti edetään yleinen turvallisuus edellä, konsertoidaan vajain salein ja tukeudutaan toimintamuotoon, jossa artisti esiintyy kahdesti samana iltana yhden keikan sijaan, jotta toiminta on mahdollista edes jotenkin. Hampurin julkinen tuki auttaa Elphiäkin pahimman yli.
Elphi tunnetaan rohkeasta ohjelmapolitiikastaan. Talon ensimmäisen sähköisesti vahvistetun keikan soitti tammikuussa 2017 Einstürzende Neubauten, ”Luhistuvat Uudisrakennukset”, mikä herätti hilpeyttä paikallisissa, onhan musiikkipalatsi rakennettu osittain vanhan satamamakasiinin päälle.
Reeperbahn Festival järjestetään seuraavan 22.–25.9.2021. Reeperbahn Festival 2020 -streamin voi katsoa täältä.