Refused | 8.12.2012 Annexet, Tukholma

(For this review in english, see below)

Globenin katveessa nököttävä, neljätuhatta henkeä vetävä Annexet imee kellon lyödessä yhdeksää vielä jatkuvana nauhana väkeä, koska kirpeän lauantai-illan kliimaksi on vasta edessä. Ruotsalainen Terrible Feelings ja norjalainen Kvelertak ovat osuutensa jo hoitaneet, mutta iso osa yleisöstä saapuu todistamaan nimenomaan sitä muistijälkeä, jonka Refused haluaa itsestään Ruotsin pääkaupungin kollektiiviseen tajuntaan jättää.

En muista montaa keikkaa, joiden startti olisi saanut adrenaliinin virtaamaan yhtä vuolaasti.

Tämänhetkisen tiedon mukaan eletään nimittäin viimeistä kertaa, kun punkrockikoni Dennis Lyxzén joukkonsa tukholmalaiselle lavalle marssittaa.

Pelin yhteiskunnallinen ja poliittinen henki tulee vastaan lippuluukulla, missä työn tai kontaktien tähden ilmaiseksi sisään pääseviä ohjataan lahjoittamaan 100 kruunua kaltoin kohdeltujen naisten hyväksi.

Konsertin aloitus ei herätä kysymyksiä, sillä kolme ekaa siivua tulee yhtyeen joutsenlauluksi 1998 tietoisesti jätetyltä The Shape Of Punk To Comelta. Hurjalta hardcore-manifestilta painetaan kuin kättelyksi nimibiisi, Refused Party Program ja Liberation Frequency, joista kukin lanaa niin peräänantamattomasti, että jopa jatkoksi annosteltu hakkaava, rujo ja nihilistinen Rather Be Dead –hitti jää varjoon. En muista montaa keikkaa, joiden startti olisi saanut adrenaliinin virtaamaan yhtä vuolaasti.

Punkrockin ja metallin tehoihin luottava setti niveltyy bändin klassikkokiekon varaan, mutta varhemmissakin tunnelmissa poikkeillaan: repivä, eloisa ja fyysinen Everlasting saa hyvän vastaanoton, samoin uhmakkaan sapekas, energinen dynamiittipötkö Pump The Brakes, joka oli biisilistalla viimeksi 18 vuotta sitten.

”Mellansnackissaan” vasemmistolainen Lyxzén puhuu siitä, miten relevantteja monet yhtyeen aikanaan esiin nostamat asiat edelleen ovat. Ennen vihollisia olivat muun muassa Carl Bildt ja Ultima Thule, tänään muun muassa Carl Bildt ja Sverigedemokraterna, joista mies jutteli tällekin julkaisulle keväällä (ks. Soundi 6-7/12).

Mod-henkisiin pukuihin sonnustautuneen uumajalaiskvintetin positiivinen vimma tallentuu usean kameran ammattikalustolla, mutta dvd-julkaisun aikataulusta tekstarilla myöhemmin tavoitettu Dennis ei tiedä.

Historian ilmeisesti kaikkien aikojen kolmanneksi viimeisen Refused-konsertin saattaa päätökseen The Shape Of Punk To Comen avaus Worms Of The Senses / Faculties Of the Skull, jonka jälkeen encoreina kuullaan samalta levyltä vielä New Noise sekä – nauhalta, tietenkin – komea Tannhäuser/Derivée. The Clashin keikoille en koskaan päässyt, enkä tätä lähemmäs tule koskaan pääsemäänkään.

YouTuben kätköistä löytyi muutama minuutti keikan alusta:

 

REFUSED | 8.12.2012 ANNEXET, STOCKHOLM

Annexet, with its max capacity of 4000 people, may seem somewhat overshadowed by the huge adjoining sphere of the Globe Arena but on this Saturday evening it seems to be the beacon crowds flock towards. It is close to nine o’clock and a steady stream of music fans still gathers. As the Swedish Terrible Feelings and the Norwegian Kvelertak have already done their part for the night, it becomes evident that most people have chosen to arrive just to witness with their own senses what kind of a memory Refused wish to imprint on the collective consciousness of the Swedish capital.

I am hard pressed to recall gigs that have made the adrenaline flow this profusely already at the very start.

For it is, after all and as long as perhaps some day proven otherwise, the last ever time punk rock icon Dennis Lyxzén will lead this troop on a Stockholm stage.

The political and social undercurrent of the event becomes tangible at the ticket counter where the band has posted an appeal for everyone who gets in for free because of their job or connections to donate SEK 100 to help a target charity for abused women.

The concert kick-off leaves nothing to be desired as the first three tracks come off the band’s predetermined 1998 swan song, the hardcore manifesto The Shape Of Punk To Come. So fierce are the tracks in question (title tune, Refused Party Program and Liberation Frequency that even such a brutal, slamming and nihilistic tune as the following hit song Rather Be Dead seems to pale in comparison. I am hard pressed to recall gigs that have made the adrenaline flow this profusely already at the very start.

The set, which relies on a rough and heady brew of punkrock and metal, is built around the group’s classic album  but earlier songs are naturally on the menu as well. The rowdy, energetic and fiery Everlasting is received very well by the crowd, as is Pump The Brakes, last played live by this team 18 years ago.

The leftist Lyzxén’s spirited ”mellansnack” is peppered with references to how some of the issues first raised by the band ages ago are still eerily relevant today. In the past, some of the enemies were Carl Bildt and Ultima Thule. Today, some of the enemies are Carl Bildt and Sverigedemokraterna, on which the front man last commented for our magazine in the spring (see Soundi 6-7/12).

Dressed in mod style suits, he Umeå quintet performs with a unique positive fury not only for the audience but also to a camera crew. Nevertheless, when reached later on via SMS, Dennis can’t unfortunately confirm when a possible dvd release of the show might come out.

The third last ever Refused concert, as far as we know, is brought to a close by the opening salvo of The Shape Of Punk To Come as the set closes with Worms Of The Senses/Faculties Of the Skull. For an encore, the group reappears to play New Noise and then exits the stage with the gorgeous Tannhäuser/Derivée blasting from the PA. I realise that The Clash is one of the bands I never got to see live and I know in my heart that this experience will remain the closest I will ever get to that.