Kuudetta kertaa kaksi oululaista kulttuuriyhdistystä yhdisti voimansa järjestäessään Rotos loves Paskis -festivaalin. Kuusisaaren paviljonki loi oivat puitteet kahdeksan bändin, yhden lavan ja yhdeksän tunnin festivaalille, joka tarjosi todella kirjavan ja sopivalla tavalla vinksahtaneen kattauksen kotimaisen rockin kentältä.
Viikonlopun pääbändit olivat Circle ja Cleaning Women, joita yhdistävät pitkäikäisyyden lisäksi omintakeinen musiikkityyli sekä täysin oman jutun tekeminen trendeistä piittaamatta vuodesta toiseen. Circleä on kuuleman mukaan yritetty saada Ouluun jo monta vuotta. Heidän edellinen keikka on ollut Oulussa kymmenen vuotta sitten, joten oli siis jo aika saada legendaarinen yhtye näille kulmille.
Pitkä odotus päättyi varsin hyvään vetoon. Tai ainakin näin ensikertalaisen kokemana Circlen soitto vaikutti pätevältä. Monien paikallaolijoiden kasvoilla lepäsi leveä hymy ja kauas näkyvä tyytyväisyyden tunne. Circle ei päästänyt kuitenkaan kuulijaansa helpolla. Pitkät kappaleet ja junnaava toisto tuntuivat välillä puuduttavalta. Paikoin keikka oli kuitenkin viihdyttävää katsottavaa, kuten esimerkiksi silloin, kun osa bändistä muodosti ihmispyramidin soiton jatkuessa.
Cleaning Women on niitä bändejä, joiden musiikkia ei tarvitse kuunnella aktiivisesti, jotta keikalla voi viihtyä. Siivoustarvikkeista soittimensa itse tekevä yhtye soitti tiukan ja monipuolisen vedon. 15-vuotista uraansa tämän kevään keikoilla juhlivan yhtyeen musiikissa oli erikoista se, että paikoin paikallaan junnaavat rytmit tylsistyttivät, mutta seuraavassa kappaleessa sama aiheutti täydellisen tyytyväisyyden tunteen. Kaiken kaikkiaan perjantaina viimeisenä esiintynyt yhtye oli oivassa livekunnossa. Biisit soivat raikkaasti, ja vinksahtaneet rytmit saivat yhden jos toisenkin polvet notkumaan.
Jyväskylästä kotoisin oleva ja musiikkiaan kasetteinakin julkaissut Räjäyttäjät tarjosi aikamatkan 80-luvulle. Yhtyeen musiikki toi mieleen vahvasti Eppu Normaalin alkuaikojen tuotannon ja Hassisen Koneen rosoisimman puolen. Ennen kaikkea Räjäyttäjien keikka pursusi asennetta ja räjähtäviä ralleja. Lisämausteen vetoon toi laulajan housujen riisuminen kesken keikkaa.
Samoilla linjoilla, mutta vielä astetta äänekkäämmin, oli uuden pitkäsoiton alkuvuodesta julkaissut Sydän, sydän. Helsinkiläisyhtye vastasi festivaalin ”totaalisimmasta rock’n’roll-show’sta”. Kyseisen termin lanseerasi bändi itse toistamalla sanayhdistelmää lukemattomia kertoja viihdyttävissä välispiikeissä, ja tätä kaikkea show sisälsi: alastomia miehiä, Metallica-riffi niskan takaa soitettuna, yhteislaulantaa, yleisöltä fiilisten kysymistä ja tietenkin sitä itseään eli äkkiväärää rockia.
Kiveskives veti vahvan keikan, josta päällimmäisenä jäivät mieleen laulajan kirkkaansininen mäkihyppääjän puku ja erikoinen viisitoistasekuntinen, jonka aikana kitarariffi kuulosti ensin System of A Down -lainalta ja seuraavaksi Coldplaylta. Muuten bändin musiikki ei siis kuulostanut kummaltakaan. Vaikka toista kertaa Oulussa soittava trio joutui soittamaan vähäväkiselle yleisölle, ei se näkynyt yhtyeen esiintymisessä lainkaan.
Festivaalin outolintu oli tietyllä tapaa oululaislähtöinen Fotoshop. Se oli viikonlopun ainoa elektronisen musiikin edustaja, mutta sopi perjantain ohjelmistoon kuitenkin mallikkaasti. Lifeforms-kappaleet soivat ja surisivat mainiosti livenä. Itse asiassa paikoin jopa muhkeammin ja isommin kuin levyllä. Varsinkin biisit Door ja Before After lähtivät kunnolla lentoon, vaikka jotkut keikan jälkeen valittelivatkin huonoja soundeja.
Kokonaisuutena festivaali oli lämminhenkinen ja sujui ongelmitta. Useammankin keikan aikana oli hauska katsoa, kun aluksi ihmiset katselivat tarkkaavaisena mitä tuleman pitää, ja hiljalleen vedon edetessä alkoivat tanssia tai vähintään nyökytellä päätään.
Festivaali tarjosi mielenkiintoisen kattauksen kotimaisia artisteja ja oivan tilaisuuden tutustua muutamaan uudehkoon suomalaisyhtyeeseen. Kun juontajan mukaan tämänkertainen Rotos loves Paskis oli suurin koskaan, oli järjestäjilläkin aihetta tyytyväisyyteen.
Teksti ja kuvat: Minna Koivunen