Tiistaijumppaa Tavastialla – Tove Lo | 25.3.2014 Tavastia, Helsinki

Tavastia ammottaa tyhjyyttään kellon näyttäessä 21.50. Hetki sitten lämppärisettinsä lopettaneen kotimainen Kasmirin joukkio raivaa lavalla tilaa radioissa Habits-hitillään tajuntoihin porautuneelle Tove Lolle, jonka on määrä aloittaa tasan kymmeneltä. Vaikka väljyys hieman arveluttaa paikallaolijoita, on yleisfiilis tiistai-iltaiseen ajankohtaan nähden pirtsakka.

Osimoilleen ajallaan kampeavat bändin pojat sitten lauteille. Nuuskaa sullotaan huuleen. Piukahkoihin farkkushortseihin sonnustautunut ruotsitar astelee perässä, morottaa ja kaappaa harvalukuisen juhlakansan hienoisen alkuhämmennyksen vallassa haltuun. Etualalle mikkiständin viereen on asemoitu pullot lähdevettä ja suomalaista keskaria. Laskelmoitua? Ei, kyllä hän sitä myös juo.

Polvet niiaavat niin että heikompinivelistä heikottaa

Bändi ryhtyy kahlaamaan vastikään julkaistua (ja Soundissakin arvioitua) Truth Serum -ep:tä varmoin ottein. Kattaus Toven takana lavalla on: kaksi rumpusettiä, yksi läppäri ja mikrokoskettimisto. Katsaus yleisön suuntaan osoittaa, että väkeä on kaivautunut jostain. Parin ensimmäisen rallin jälkeen paikka on puolillaan ja yleisössä viihtyy muun muassa tuore Emma-voittajamme Sanni.

Tove Lo on lavalla kova liikkumaan. Not On Drugsin, Paradisen ja viimeisenä kuullun Out Of Mindin aikana laulaja on jatkuvassa nytkeessä, kädet viuhtovat ja polvet niiaavat niin että heikompinivelistä heikottaa. Meno ei silti ole niinkään eläimellistä, vaan pikemminkin voimakkaan kehollista – musiikki näyttää menevän sormenpäihin asti.

Bändiä kuunnellessa ja katsellessa tulee tunne, että Tove Lon livevääntö voisi olla vielä paremmin kotonaan hieman isommissa puitteissa, kunnon beach partyissä tai festareiden telttalavoilla. Eipä sillä etteikö tämä näinkin maistuisi – soitto on kellontarkkaa ja artistin ääni virheettömässä vireessä.

Yhtäkkiä, tarkalleen 30 minuutin paikkeilla, keikka on ohi. Kaksi sanaa: kuuma & huuma. ”You guys were amazing”, päätähti toteaa mutta nälkäinen ilmeensä puhuu puolestaan – tämä ei tule jäämään tähän. Vielä keväisenä tiistaina Tavastialla emme saa encorea tai krumeluureja, ainoastaan täsmäannoksen keskitasoa paremmin kirjoitettua poppia. Kyllä sillä perjantaihin jaksaa ellei pidempäänkin.

Teksti ja kuva: Eero Tarmo