Westway Lab -festivaaleilla porisee huomisen musiikki – Euroopan laidalta näkee ja kuulee kauas

Westway Lab on festivaali Guimarãesissa, Portugalissa.
Matti Komulainen

Westway Lab (WWL) on nuoren terhakka showcase- ja musiikkiammattilaisfestivaali Euroopan länsilaidalla. Kuudennessa WWL:ssa portugalilaiset saundit miksattiin muun muassa kanadalaisiin bändeihin. Tapahtuman seuraavaksi teemamaaksi nimettiin Suomi.

Westway Lab
Guimarães, Portugali

10.–14.4.2019.

Teksti ja kuvat: Matti Komulainen

Guimarães tuntuu heti tutulta – sehän on kuin Portugalin Turku! Maan entisessä pääkaupungissa on asukkaita vajaat parisataa tuhatta ja se toimi Euroopan kulttuuripääkaupunkina Turun seuraajana vuonna 2012. Lisäksi Portugali sai alkunsa juuri Guimarãesissa varhaisella keskiajalla.

Historia kaupungin moni-ilmeisen kulttuuritarjonnan ohella sai Westway Labin asettumaan juuri Guimarãesiin. Tapahtuman intiimi mittakaava ja matala hierarkia mahdollistavat aidot kohtaamiset ilman säätämistä ja taulukointia. Ohjelma on mitoitettu niin, että kävijä voi osallistua jokaiseen tilaisuuteen konferenssitarjonnasta konsertteihin, ja silti jää aikaa improvisointiin.

Vila Florin kulttuuriklusteri on Westway Labin keskus ja myös Sarah MacDougallin keikkapaikka.

Ilmankos ilmapiiri oli rennon leppoisa. WWL:n päiväohjelma keskittyi Vila Floriin, 1600-luvun vallasväen palatsiin ja sen yhteyteen rakennettuun moderniin kulttuurikeskukseen. Konsertit levittyivät Vila Florin lisäksi Guimarãesin klubeihin, joita löytyi kattavasti ympäri keskustaa.

WWL:n erikoisuuksia on residenssi-toiminta. Järjestäjät kutsuvat vuosittain erilaisia musiikintekijöitä luomaan uutta yhdessä paikallisten kanssa. Tänä vuonna voimansa yhdistivät itävaltalainen indiepop-duo Mickey, Italian Violetta Zironi ja kanadalainen Tribe Royal pareinaan portugalilaiset residenssiartistit, kuten Madredeusistakin tunnettu vokalisti Beatriz Nunes, Captain Boy alias Pedro Ribeiro sekä Yosune eli Yoyo Borobia, Portoon asettunut venezuelalainen etnofuusio-tähti.

Residenssikohtaamisen avaamia mahdollisuuksia tutkivat myös portugalilainen, The Happy Mess -yhtyeessä vaikuttava multi-instrumentisti João Pascoal sekä pohjoismaisen eteeriseltä kuulostavaa elektroa tekevä Lince, oikealta nimeltään Sofia Ribeiro.

Tämän vuoden teemamaasta Kanadasta Guimarãesiin saapui vintage-rokkarien Tribe Royalin lisäksi laulaja-lauluntekijä Megan Nash, ruotsalaisjuurinen Sarah MacDougall, glam/thrash-duo Les Deuxluxes sekä The East Pointers, jo aiemmilla festareilla loistavaksi todettu neo-folk-pumppu.

Kanadan roots-jyrä Tribe Royal rokkasi juurevasti Guimarãesissa.

Työkaluja bändeille

Westway Lab on musiikin ammattilaisille suunnatuista showcase-festivaaleista käytännönläheisimpiä. Suurten linjojen, kuten big datan roolin ja alan viimeisimpien innovaatioiden esittelyn ohessa tarjottiin runsaasti konkretiaa ja arjen työkaluja.

Paneleissa kuultiin asiantuntijoilta muun muassa, miten hallitaan digitaalisen musiikin tulovirtoja ja avattiin, mikä erottaa tuottamisen säveltämisestä. Musiikintekijäin näkökulmasta kiinnostavia olivat myös tilaisuudet, joissa kerrottiin vaikkapa kuinka nousevan artistin kannattaa varustautua showcase-esiintymiseen, tai miten alan erilaiset tapahtumat Kanadassa ja Euroopassa eroavat toisistaan.

Sekin kävi selväksi European Radio Pluggingin Jeroen Siebensin alustuksessa, että radiosoitto on edelleen avainasemassa uusien artistien lanseerauksessa, digialustoista huolimatta.

Huomionarvoista on niin ikään, että musiikkia tarvitaan enenevässä määrin elokuviin, tv-sarjoihin, peleihin, mainoksiin ja muihin audiovisuaalisiin alustoihin. Näitä yhteyksiä luo aivan oma ammattikuntansa, kuten Thag’s Agentin Markus Linde ja Copenhagen Film Musicin Nis Bogvad.

Nis Bogvad (vas.), Markus Linde ja João Santos kertoivat musiikin synkronoinnista myös pikatapaamisissa.

Speed meeting -tilaisuuksissa osanottajat pääsivät vuorostaan tapaamaan kanadalaisia musiikkialan portinvartijoita agenteista tapahtumajärjestäjiin. Kuhina oli kova, kun artistit ja heidän edustajansa latoivat parhaat puolensa pöytään pikapalavereissa.

Alan koheesiota puolestaan vahvisti Take a Stand! -hanke. Lollapalooza Berlin -festivaalin Fruzsina Szépin esittelemä projekti ajaa rauhaa, suvaitsevaisuutta, yhteenkuuluvuutta ja keskustelua aikana, jota leimaavat kärjistyvät ristiriidat sekä alati lisääntyvä poikkeaminen kansainvälisestä sopimuksista. Kampanjaa tukee jo 130 festivaalia ja muuta luovan alan toimijaa kautta Euroopan. Suomesta mukaan ovat lähteneet ensimmäisinä Ilosaarirock, Porispere ja Provinssirock.

Lollapalooza Berlinin Fruzsina Szép esitteli siltoja rakentavaa Take a Stand! -hanketta.

Artistikeskustelut syvensivät osaltaan WWL-kokemusta. Esimerkiksi torstain sitsit järjestettiin legendaarisen maineen saavuttaneessa, ympäri vuorokauden auki olevassa Tio do Júlio -baarissa, joka on samalla paikallisen jalkapallojoukkueen ja sen kannattajien kantapaikka.

Vilkas sananvaihto kupli kuin vinho verde paikallisten musiikintekijöiden ja residenssi-artistien avatessa rikastuttavia kokemuksiaan uusien haasteiden kohtaamisesta. Yleisöä sessio veti niin, että osa kiinnostuneista joutui seuraamaan keskustelua ovensuussa.

Tio do Júlion artistikeskusteluissa avattiin muun muassa luomisprosessia.

Liveä laidasta laitaan

WWL:n keikkatarjonta kattoi laajan tyylispektrin lusitanialaisesta dj-osaamisesta ja portolaisryhmä Holy Nothingin tanssittavasta sähköisestä sykkeestä Guimarãesin omaan koplaan Captain Boy, joka kytki kantrirockin vivahteita Tom Waits -vaikutteisiin. Vastaavasti lavavalikoima ulottui kompakteista klubeista ja baareista Vila Florin isoihin ulko- ja sisäestradeihin.

Jacco Gardner aikamatkaili analogisiin synaäänimaisemiin tyylitajuisesti.

Yksi WWL:n kohokohdista oli hollantilaisen Jacco Gardnerin instrumentaaliprojekti Somnium. Se täytti kulttuurikeskuksen pääsalin analogisella synaspektaakkelilla, joka miksattiin retrohenkisesti nelikanavaiselle äänentoistolle. Progenomainen äänikuvien arkkitehtuuri todisti, että varhaisen Pink Floydin ja Klaus Schulzen kaltainen soundscape-sävelilmaisu toimii edelleen, kun asialla on Gardnerin kaltainen virtuoosi.

Saman rakennuksen Café-lavalla taas kuultiin residenssi-taiteilijoiden yhteistyön tuloksia ensimmäistä kertaa. Yosunen ja Tribe Royalin kimppa jäi mieleen laaja-alaisella äänellään ja aurinkoisella fraseerauksellaan vakuuttaneen solistinsa ansiosta. Myös biiseissa oli jujua: esimerkiksi Monsanton aiheuttamista ympäristötuhoista oli kynäilty kuokuttava Lemon Blues. Englanniksi lauletun materiaalin rinnalle oli sovitettu Fernando Pessoan runo, joka tulkittiin portugaliksi hypnoottisesti.

Tribe Royal ja Yosune kohtasivat residenssi-artisteina.
Italian Violetta Zironi ja Portugalin Pedro Ribeiro yhdistivät voimansa.

Toinen kombinaatio, Violetta Zironi ja Captain Boy -yhtyeen Pedro Ribeiro, ammensi vuorostaan elämän ehtymättömästä yllättävyydestä. Biisi saattoi syntyä vaikka tuntemattoman ohimenevästä kohtaamisesta tai kaksikkoa yhdistävän punkin inspiroimana. Sanoituskeskeisestä meiningistä tuli paikoin mieleen Joe Strummer.

Kanadalaisista Sarah MacDougall nousi Vila Florin patiolavalle. Rumpalin tahdittama nainen ja kitara -kuvio toimi mainiosti ja viimeinen, trubaduurin synnyinkaupungin Malmön inspiroima ruotsinkielinen laulu kajahti aidosti. Myöhemmin samalla estradilla koettu Megan Nash on jo isohko nimi kotikonnuillaan. Sen näki myös Guimarãesissa yleisön eläytymisenä.

Megan Nash edusti Westway Labissa tämänvuotista teemamaata Kanadaa.

Ottawan americana-tähti Tribe Royal oli omillaan residenssi-kimppaa suoraviivaisempi kitaravalleineen ja jammailuineen. Box-lavalla rockretkue tarjosi freesejä viboja ja vintage-saundia soinnin koostuessa tasajakoisesti tarttuvista koukuista, lauluharmonioista, kitarasooloista ja tiukasta rytmiikasta.

Auditoriossa esittäytyi Les Deuxluxes, ”rock’n’roll-sensaatio Montréalista”. Garage-retro-thrash-duo nosti letkeän supliikin samalle viivalle rämisevän livesoiton ja glamihtavan lavaolemuksen kanssa.

Kaupunkikeikoista pysäytti esimerkiksi Francisco Sales. Kitaristi rakensi sooloprojektia isompaa äänikuvaa luuppaamalla soittoaan Santa Luzia ArtHotelissa. Yleisöä riitti tuvan täydeltä ja latausta niin, että väki pysyi voittopuolisesti sijoillaan kuin naulattuna läpi keikan.

Francisco Sales soitti soolokitarakeikan hotellissa osana WWL:n kaupunkiohjelmaa.

Pitkän viikonlopun päätteeksi tuli bongattua vielä paikallinen Captain Boy omillaan sekä Tashi Wada Group feat. Julia Holter. Ensin mainittu tuotti sujuvaa kitarasurinaa maanläheisellä kierteellä, jälkimmäinen taideprojekti harasi normiodotuksia vastaan yhdistämällä elektrosaundiin ja liverumpubiitteihin muun muassa säkkipillin akustista möyhennystä.

Päätöspäivän tilaisuudessa Vila Florissa tapahtuman vetäjät Rui Torrinha ja Nuno Saraiva summasivat vielä hienosti onnistuneen kuudennen Westway Labin, jonka vahvuudeksi nostettiin monilla tasoilla tapahtuneet kohtaamiset ja kaiken kattava yhteistyö. Samalla vuoden 2020 Westway Labin teemamaaksi nimettiin Suomi.

Rui Torrinha (vas.) ja Nuno Saraiva julistivat Suomen Westway Labin 2020:n teemamaaksi