Vielä ehtii – kuten Hector sanoi edellisellä jäähyväiskiertueellaan – nimittäin juhlimaan hyvin aliarvostetun kotimaisen albumin 30-vuotisjuhlaa.
Esa Kaartamon soololevy Etäisyys julkaistiin vuonna 1993. Kaartamo ei ole enää tässä todellisuudessa levyään juhlimassa, sillä hän menehtyi sairauskohtaukseen elokuussa 2018. Hän oli kärsinyt synnynnäisestä aivojen verisuonten pullistumasta. Kesken Broadcast-yhtyeen soundcheckin hän sai aivoverenvuodon eikä mitään ollut tehtävissä. Hän oli 56-vuotias.
Kaartamo soitti monissa kokoonpanoissa vuosien varrella. Niistä 1980-luvun alussa perustettu Broadcast on varmasti tunnetuin. Kaartamon ensimmäinen omaa nimeä kantava englanninkielinen sooloalbumi ilmestyi vuonna 1985.
Etäisyys oli hänen toinen sooloalbuminsa. Sillä hän laulaa suomeksi.
Puhun aliarvostetusta levystä siksi, että sitä ei vaikuta kukaan enää muistavan. Muistokirjoituksissa sitä ei muisteltu. Kun yritän avata keskustelua siitä tänä päivänä, keskustelua ei synny. Moni ei ole levyä kuullutkaan. Väitän, että se oli aikanaan liian pohjoisamerikkalaista musiikkia suomeksi.
Kaartamo teki oikeastaan koko uransa ison maailman musiikkia pienellä kielialueella. Jo Broadcastin iso hitti You Break My Heart (1983) oli siitä poikkeuksellinen suomalainen kappale, että se ei kuulostanut suomalaiselta. Itsekin luulin aikoinaan pitkään, että se on jonkin ison amerikkalaisbändin biisi. Kappale olisi täysin kotonaan vaikkapa Bodyguard-elokuvan soundtrackilla tai jossain muussa aikakauden klassikkoelokuvassa.
Aikanaan Etäisyys-levy sai sentään myös positiivista huomiota. HS:n kriitikko Jukka Hauru nosti sen vuoden 1993 lopussa yhdeksi sen vuoden parhaista levyistä. Hauru tunnisti levyn taidokkaasti toteutetun pohjoisamerikkalaisen soinnin ja kuvasi sitä ajattomaksi ja paikattomaksi yleismusiikiksi. Haurumaiseen ja iskelmää vähättelevään tyyliinsä hän veisteli Kaartamon olevan vaihtoehto ”iskelmäpölvästien banaanivaltiossa”.
Moni ei tätä vaihtoehtoa löytänyt. Vuonna 1993 Suomessa kansa oli kiinnostunut siitä, mitä on rakkaus ja kuka sen keksi. Sen vuoden isoimmat hitit olivat Haddawayn What Is Love sekä Kaija Koon Kuka keksi rakkauden, joista jälkimmäinen oli taitavasti mukailtu oma biisi Moonlight Shadow’sta.
Yhden biisin kansa tosin löysi. Kaartamo pääsi esittelemään levyltä Onnen kulkuri -kappaletta yhtenäisyyskulttuurin Suomessa. Biisi pääsi Kummeli-ohjelmaan. Siitä tuli levyn isoin ja versioiduin hitti. Silloin minäkin kuulin kappaleen ensi kertaa. Laulun tarttuva melodia yhdistettynä ohjelmaan tehtyyn musiikkivideon ja sketsin välimuotoon jäi lapsen mieleen.
Taidokkaasti toteutettu pohjoisamerikkalainen estetiikka oli levylle taiteellinen ansio, mutta suosion suhteen ei niinkään. Tämä on levyn paradoksi. Se on tavallaan liian hyvin suomeksi tehty levy.
Kaartamo tiesi tekevänsä musiikkia pienelle yleisölle. Se ei vaikuttanut haittaavan. Kuten hänen äitinsä nasevasti totesi Apu-lehden haastattelussa vuonna 2021: poika vältteli ”pilipalijulkisuutta”.
Kuolema ei ole mikään syy alkaa pakolla tykätä kenenkään musiikista, mutta uskon monien pitävän Etäisyydestä, jos he vain tietäisivät sen olemassaolosta. Se on musiikkia Chris Rean, jahtirockin, Steely Danin ja The War On Drugsin ystäville.
Olin töissä Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa, kun tieto Esa Kaartamon kuolemasta tuli. Jouduin tekemään hänestä kuolinuutisen. Muistin Onnen kulkurin. Silloin tutustuin Etäisyys-levyyn tarkemmin.
Yksi levyn hienoimmista biiseistä on Sä oot mun, joka on The War On Drugsin I Don’t Live Here Anymoren kaltaista mahtipontista ja toiveikasta laajakangasrockia liki 30 vuotta aiemmin. Tuntematon soi puolestaan Chris Rean lempeän tummissa sävyissä. Mustaa lunta on marraskuista hämärää soiva, mustien iltojen ajobiisi. Surussaankin levy on aina toiveikas.
Kaartamo oli luonto- ja tähtitiedeharrastaja. Hän teki pöytälaatikkoon myös jotain, mitä kutsui ”avaruusmusiikiksi”. Kenties saamme kuulla sitä vielä joskus. Vuonna 2021 Kaartamolta julkaistiin jo yksi postuumi albumi, Laulujen seutu.
Elokuussa tähtitaivas alkaa jo näkyä kirkkaana. Kaartamo menehtyi 19. elokuuta 2018. Hän oli syntynyt Helsingissä 28. elokuuta 1961. Etäisyys-levyn viimeisen kappaleen nimi on Elokuun yö.
Teksti: Arttu Seppänen
Kolumni on julkaistu Soundissa 11/23.
