Arvio: Biohazardin intensiivinen yleisote on ennallaan – Divided We Fallilla luotetaan tuttuihin tehokeinoihin

Riffit rullailevat kivasti mutteivät juuri jää mieleen.
Arvio julkaistu Soundissa 9/2025.
Kirjoittanut: Kimmo K. Koskinen.

Arvio

Biohazard
Divided We Fall
BLKIIBLK

New Yorkin metallisen hardco­ren legenda palaili pari vuotta sitten pitkähköltä paussilta lavoille alkuperäismiehis­töllä. Nyt tarjoillaan tuoretta materiaalia ensi kertaa sitten vuoden 2012 Reborn in Defiancen.

Biohazard kuulostaa alan kon­karin Matt Hyden tuottamanakin tismalleen itseltään, hyvässä ja pahassa. Asennetta ja iskuvoimaa riittää, ja hyökkäävän intensiivinen yleisote on ennallaan – ysärituotan­toa tiukemman ilmiasun puolesta jopa paremmin jiirissä. Meininki on pullollaan räkää ja rosoa, ja mouka­roinnissa on ytyä.

Bändi käyttää tuttuja keinojaan, half-time-jysäyttelyä ja kahden karjujan vuoropuhelua, edelleen tehokkaasti. Biisimateriaalin osalta yhtye ei ole ikinä ollut mitenkään ällistyttävä, ja nytkin riffit rullailevat kivasti mutteivät juuri jää mieleen.

Divided We Fallin rytmeissä ja riffeissä on kylliksi ainesta koti­kuuntelun pitimiksi, vaikka tuskin tätä myllytystä kukaan säveltai­teen vuoksi kuuntelee. Biohazard on kuitenkin omimmillaan lavalla, missä toimituksen todellinen voima tulee leiskuvasta läsnäolosta eikä ikimuistoisista biiseistä.