BIOHAZARD: New World Disorder

BIOHAZARD
New World Disorder
Mercury

Tönköksi meni ja tönkkönä pysyy. Biohazard on ollut kateissa Bobby Hambelin lähdön jälkeen eikä State Of The World Addressin laajempaan soundiin ja sävyjen kokoelmaan taida olla paluuta. Mata Leão oli melkoista kolhimista ja vaikka Biohazard on tuota levyä terävämmässä iskussa, on sen musiikki edelleen lanaavaa ja tunnotonta. Hyvinhän Biohazard hard core -henkisen möyrimisen hoitaa, mutta välillä voisi vähän vilkuilla mihin päin rynnistää.

Sanoituksissaan bändi on hereillä puolustaessaan yksilön vapautta ja motkottaessaan yhteiskunnan puristuksesta ja mielivallasta. Sanojen kirkkaat oivallukset, kuten Resistin "I resist the pressure to be who you want me to be", eivät kanna samanlaisiin valaisuhetkiin musiikissa. Kun Biohazard tarvitsisi kiertotietä ja vaihtelua, se lyö päätään seinään, ja kun lanaus taas maistuisi, pää on jo liian puutunut..

New World Disorder vie harhaillutta bändiä lähemmäksi omaa polkua, mutta kerran kohdalle osunutta loistoa tällä levyllä ei palauteta. Kuinka monta keskinkertaista levyä bändin ura kestää? State Of The World Addressista on jo viisi vuotta.