Hyyrysen veljesten Jussin (laulu, kitara) ja Antin (basso, laulu) terapia- ja bondailuprojektina alkaneesta Wöyhistä on kehittynyt vuosien varrella suomalaiselle rockkentälle keskikokoista suurempi kultti-ilmiö ja varsinainen luonnonvoima.
Hanke olisi voinut jäädä viihdyttäväksi hassutteluksi, mutta Woopperalla tehdään jälleen yksi tärkeä peliliike paletin laajentamiseksi.
Melodia- ja soinnutusmielessä Wöyh! on esitellyt korttinsa jo pitkän aikaa sitten. Nyt myös kosketinsoittaja Antti Pitkäjärvi on liitetty sävellystiimiin parin biisin osalta, ja merkittävimmin tuttuja ratkaisuja pöllytelläänkin juuri hänen kanssaan tehdyissä Cafro Son– ja Tirehtööri Kyyn putiikki -teoksissa.
Levyn nimen mukainen oopperamainen kokonaisuus rakentuu yhtyeen omalla tyylillä. Nimibiisi selittää kädestä pitäen progen kiinnostavuuden, eikä siinä välttämättä kiehdo progressiivisuus eli edistyksellisyys sanan perimmäisessä merkityksessä. Tässä valossa niin sanottu uudistuminenkaan ei ole pakollista pohjia myöten.
Genren perinteille kumartavat rytmi- ja orkestraatiokikkailut toimivat ja maustavat maukkaita sävelkulkuja sopivassa määrin. Kaikessa on veikeä kikkailun maku, ja se on juuri oikein!
