Hyyrysen veljesten projektissa progehalut haetaan näyttävästi kaapista tuulettumaan. Ikkillyk-albumille on päätynyt aavistus YUP:tä ja vielä vähemmän Stam1naa, mutta runsaasti vanhempaa Absoluuttista Nollapistettä ja vaikutteita kanonisoiduilta ulkomaan hirmuilta. Bändin tosissaanoloprosentti huitelee siinä seitsemänkymmenenviiden tienoilla.
Wöyh!in luonto- ja eläinaiheiset lyriikat tuovat toistuvasti mieleen Nollapisteen Muovi antaa periksi -levyn (1995) lintuosuuden. Tommi Liimatan kekseliäisyys sanoituksista silti puuttuu. Savuvana-biisi voisi puolestaan kaikkinensa olla kotoisin Suljettu-albumilta (1999). Vastaavanlaista särmää kappaleeseen ei sentään ole päässyt unohtumaan. Pääasiallisesti Wöyh!in tarkka soitto ja hienostuneet sovitukset vaikuttavat kuitenkin lopputulemaan positiivisesti. Ehkä parhaiten homma toimii Koukkunokan ja Kalasatamaan-kappaleen komeissa hardrock-rypistyksissä.
Veljesbändi herättää kiinnostusta ja tarjoaa viihdyttävää kiemurointia. Pelkästä kuriositeetista siinä ei ole kyse, mutta musiikillisesti hieman helppoheikkimäinen ulosanti kyseenalaistaa sen, viitsiikö albumiin tarttua kovinkaan useasti.
