Uudelta Wöyh!-albumilta puuttuu nimestä vokaalit ja lopputuloksesta suola – KRTKRTK on hyvän mielen höpsöttelyä

Arvio julkaistu Soundissa 7/2017.
Kirjoittanut: Salla Harjula.

Arvio

Wöyh!
KRTKRTK
Kaskelotti Records

Hyyrysen veljesten eksentrisen rock-projektin kolmas kokopitkä on tuotos, josta haluaisin pitää enemmän. Valloittavan hölmö kansitaide, hieman höpsähtänyt scifi-okkultistinen konsepti sanoituksissa ja ehdottomasti yksilöllinen musiikillinen tyylisuunta ovat yhdessä lähtökohtaisesti hurmaava resepti.

Valmiista lopputuloksesta kuitenkin tuntuu puuttuvan viimeinen hyppynen suolaa. Wöyh! on sekoitus muutaman Suomen hienoimpien ja omintakeisimpien sanoittajien, säveltäjien ja muusikkojen omia projekteja, joista kuuluu läpi edelleen selvimmin YUP — tällä levyllä ehkä jopa enemmän kuin äkkivääremmällä Dzwyrek-edeltäjällä (2015).

KRTKRTK on tämän miehistön mittapuulla suorastaan seesteinen kokonaisuus, vaikka biisit toki edelleen pursuavat hilpeitä kielisoitinkirmailuja, epäsovinnaisia kosketinsointukulkuja ja mielikuvituksellisia laulustemmoja, -melodioita ja tietenkin sanoituksia.

Jokin loppuviimein kuitenkin jää kaihertamaan, tai oikeastaan: lähinnä kuuntelu jättää onton tunteen. KRTKRTK tuntuu hieman itsetarkoitukselliselta hyvän mielen höpsöttelyltä, mutta ei vie sitäkään tarpeeksi pitkälle jättääkseen mitään todellista vaikutusta kuulijan mieleen, kun se on ohi.

Lisää luettavaa