Arvio: Everything But The Girl tavoittaa tanssimusiikin herkkyyden – Duo aloittaa taas puhtaalta pöydältä

Arvio julkaistu Soundissa 5/2023.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Arvio

Everything But The Girl
Fuse
Buzzin' Fly

Angloamerikkalaisessa musiikissa on hieno ja pitkä älykkään pop-musiikin perinne. Jatkumon voi nähdä jazz-standardeiksi päätyneistä ”suuren amerikkalaisen laulukirjan” teoksista 60-luvun Brill Buildingiin, jossa työskentelivät Goffin/King, Mann/Weil ja monet muut. Niissä paistaa läpi rakkaus oman aikansa popmusiikkiin, sen tyyliin, rooliin ja mahdollisuuteen tarinankerronnan välineenä.

Tämä sama rakkaus popmusiikkiin välineenä tarinankerronnalle ja ympäröivän maailman älykkäälle havainnoinnille löysi myöhempinä vuosina paikan Englannista. Esimerkiksi Pet Shop Boys menee tähän samaan jatkumoon. Siinä missä mainitut amerikkalaiset tekivät lauluja muille, kaikki mieleen tulevat britit ovat enemmän auteur-henkisiä.

Yhtyeellä on mystinen kyky kuulostaa samaan aikaan ajassa kiinni olevalta, siitä vähän sivussa seisovalta sekä vain ja ainoastaan omalta itseltään.

Everything But The Girlin paluu 24 vuoden tauon jälkeen betonoi bändin asemaa samassa perinteessä. Levystä levyyn oman historiansa sivuuttanut ja puhtaalta pöydältä töihin ryhtyneellä yhtyeellä on mystinen kyky kuulostaa samaan aikaan ajassa kiinni olevalta, siitä vähän sivussa seisovalta sekä vain ja ainoastaan omalta itseltään.

Fusen rungon muodostaa tanssimusiikki monissa muodoissaan ja tila, jonka se antaa laulajalle tiputella tarinoita ihmisistä 2000-luvulla. Tanssimusiikissa on parhaimmillaan jotain harrasta ja herkkää. Se kokoaa yhteen loputtoman määrän erilaisia ihmiskohtaloita. Tracey Thornin käsissä se tarjoaa mahdollisuuden kertoa niiden tarinoita. Esimerkiksi No One Knows We’re Dancing, joka kertoo sunnuntain iltapäiväklubin yleisöstä. Klubi on selkeä pakopaikka, irtiotto arjesta ja, mikä kenties tärkeintä, salaisuus, jonka jaat sinulle enimmäkseen tuntemattoman joukon kanssa. Siinä on jotain kaunista ja inhimillistä.

Kaiken tämän keskellä albumin ytimeksi tuntuu kuitenkin muodostuvan kaunis pianoballadi When You Mess Up. Se kehottaa olemaan itselle armelias virheitä tehdessä, kuitenkaan hautaamatta asiaa tyhjään itselle naureskeluun. Levyn kiinnostavin fraasi saattaa olla ”You seem so young again / I think it’s because you’re in pain.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa