Arvio: Isäpuolen ja pojan oikea kulttibändi – Spiritin henki syntyi jazzista, psykedeliasta ja popista

Spirit
It Shall Be
Esoteric

”Aliarvostettu, legendaarinen kulttibändi.” Kolme sanaa, jotka useimmiten valehtelevat. Spiritin suhteen tuo määrite kuitenkin osuu kohdalleen. Kaikista muista 1960-luvun merkittävimmistä bändeistä tuli kuuluisia, mutta Spiritistä ei milloinkaan.

It Shall Be –boksi kokoaa yhteen Spiritin kaikki levytykset vuosilta 1968-1972. Se pitää sisässään yhtyeen viisi ensimmäistä albumia: Spirit (1968), The Family That Plays Together (1968), Clear Spirit (1969), Twelve Dreams Of Dr. Sardonicus (1970) ja Feedback (1972). Niiden lisäksi tarjotaan Jacques Demyn Valokuvamalli- elokuvan soundtrack-albumi (1969, julkaistu levynä 2005) sekä runsas valikoima bonusbiisejä ja miksauksia.

Spiritin sydämenä sykki harvinainen parivaljakko, joka koostui pojasta ja isäpuolesta. Se poika oli ainutlaatuisen tyylitajuinen nuori kitaristi Randy Wolfe, jolle bändikaveri Jimi Hendrix oli antanut rock’n’roll-nimen Randy California, ja isä Ed Cassidy pitkään jazzia huippunimien kanssa soittanut rumpali.

Jazz, psykedelia ja pop, siinä ne kolme ainesosaa, joista Spirit rakensi oman rauhaisasti soljuvan sointinsa, musiikin, joka on säilyttänyt majesteettisen asemansa muotivirtausten ja trendien myrskyävällä merellä.