Kerrankin yhtye on keksinyt itselleen niin osuvan genren, ettei toimittajankaan tarvitse alkaa sellaista sorvata: Joni Ekman & Koira -yhtye kertoo tuoreen levynsä olevan ”kokoliharokkia”, ja sitähän se kieltämättä on.
”Energiaa 100%, älykkyysosamäärä 0” -luonnehdinta sen sijaan ampuu vähän yli ja ali. Yhtye voisi nimittäin antaa hieman enemmän arvoa nokkelille lyriikoilleen ja pistää rahtusen lisää energiaa soittoonsa. Ekmanin yhtyeiden kappaleet toimivat aina paremmin livenä, ja sitä energiaa voisi vangita runsaammin levyillekin.
XL4 on joka tapauksessa täyslaidallinen juuri sellaista suomirockia, jota me suomalaiset kaipaamme ja ansaitsemme. Popedan käry on vahva. Ihan kuin bändi tekisi työtään luottaen siihen, että suomirockin renessanssi koittaa vielä ja lajityyppi nousee taas samanlaiseksi ilmiöksi kuin muutaman kerran aiemminkin.
Yhdeksän kappaleen tiivis kokonaisuus ei ole varsinainen hittiputki, mutta kyllähän En ryyppää enää, Keep on Haul’ ja Kone käyntiin saavat virnuilemaan. Härmän jätkä taas on häikäilemättömällä riffillään sellainen rykäisy, että jos biisi olisi julkaistu 30 vuotta sitten, kyseessä olisi suomirockin klassikko.
