Arvio: Kitaramestarin komea paluu – Wilko Johnson on uudella levyllä paremmassa tikissä kuin aikoihin

Wilko Johnson
Blow Your Mind
Chess

Epäilyksiä hiiviskeli ennakolta mieleen Wilko Johnsonin kokonaan omasta uudesta kappalemateriaalista koostuvasta sooloalbumista. Särmikkäiden kitarariffien ja iskukomppien mestarin tuotanto ei Dr. Feelgoodin jälkeen tuntunut löytävän yhtä rautaista rytmibluesin valimoa. Keväisellä Tampereen keikalla Johnson lanseerasi uusia kappaleitaan, mutta keikkauupumus verotti ankarinta iskukykyä. Pitikin naurahtaa hyvin huojentuneesti, kun Blow Your Mind pyörähti upeasti käyntiin Beauty-raidalla juuri Sneakin’ Suspicionin tyyliin, väärentämättömällä Wilko-tatsilla, karheasti hakkaavalla ja mehevällä ”chop”-riffillä.

Tutuille kompin ja sormisoolojen välähdysten kikoille perustuva tavaramerkkivatkaus toistuu tiukkana biisistä toiseen, mutta ärhäkkäämpänä, määrätietoisempana ja svengaavampana kuin kenties koskaan. Mick Greenin (Pirates) ja genren vetävimmän rytmibluesin sapluunat ovat Johnsonin selkäytimessä ja näppituntumassa. Myös lauluääni on parhaassa kuosissaan, eikä enää päkisty soinnittomille kireysasteille kuten ensimmäisten sooloyritelmien aikaan. Basisti Norman Watt-Roy on aivan korvaamattoman energinen ja oivaltava meiningin mehustaja, jolla on monta erinomaisen muikeaa näytön paikkaa parin biisin introssa ja aktiivisissa väliosissa.