Mattias Björkasin kielitutkielmat jatkuvat. Tällä kertaa Vasas flora och fauna -kippari tarkastelee Love Antellin ja Thella Johnsonin kanssa, millaisia sävyjä omaäänisten suomalaisartistien (muiden muassa Maija Vilkkumaa, Rosita Luu, Ismo Alanko) helmet saavat ruotsiksi tulkittuina. Lopputulos koskettaa ja avartaa mieltä.
Kieliasultaan levy on huolellinen. Käännökset taipuvat timantintarkkaan muotoon, joka sekä yhtenäistää että nyansoi lähdeaineistoa. Silti sanat ovat vasta lähtökohta perusteellisemmalle revisiolle. Bottenviken hyödyntää sovituksissaan monia alkuperäisiä koukkuja, mutta rakentaa myös omapäistä tunnelmaa, joka on samanaikaisesti lempeä ja jäyhä, intiimi ja teatraalinen. Usein kaksinaisuudet kuulostavat synteeseiltä.
Vaikka jotkin sävellykset jättävät Bottenvikenin liikkumavaran vähäiseksi, onnistuvat kaikki tulkinnat. Syvimmin kiehtovat kuitenkin ne raidat, jotka yhtye heittää rinnasteisiin mutta yllättäviin ympäristöihin – vaikkapa Kent-sävyin höystetty Olet puolisoni nyt (Du är min älskade nu).
Parhaimmillaan Bottenviken luo jotakin täysin uutta. Esimerkiksi Sist och slutligen är man ensam (Scandinavian Music Groupin Lopulta olemme kuitenkin yksin) on itseisarvoisen riipaiseva esitys, jonka myötä projekti saa täyttymyksensä: laulu lumoaa esityskielensä ansiosta ja siitä riippumatta.