Muistan kun Spiritbox julkaisi ensimmäisen lyhytsoittonsa melkein kymmenen vuotta sitten. Bändissä oli jotain tuoretta ja lupaavaa. Lupaus manifestoitui joukolla huipputasokkaita singlejä sekä vuoden 2021 kiitetyllä Eternal Blue -albumilla. Levy määritti modernin metalcoren soundia uudelleen ja nosti Spiritboxin yhdeksi suurimmista nuorista metallibändeistä.
Valitettavasti uusi Tsunami Sea ei onnistu pitämään yllä bändin tasoa. Levyä kuunnellessa tuntee kyllä kelluvansa meressä, mutta mistään aalloista ei ole tietoakaan – saati sitten tsunamista.
On hämmentävää kuulla, miten kappale toisensa jälkeen jättää mieleen tyhjää. Ikään kuin Spiritboxin kyky kirjoittaa toimivia biisejä olisi huuhtoutunut suosion aallokossa yhä kauemmas bändin itsensä yrittäessä uida vastavirtaan.
Jokaisen metalliyhtyeen on tärkeää muistaa, että mikään määrä tuotantoa ja studiotaikuutta ei voi koskaan korvata hyviä sävellyksiä. Nyt ainoastaan Soft Spine ja Ride the Wave onnistuvat pitämään otteessaan edes hieman. Kaikki muu kuulostaa monotoniselta sateen kohinalta valtameressä.
