Arvio: Orbiterin perusdoom maalaa turhan vähillä sävyillä – Hollow World kaipaa seikkailullisuutta

Arvio julkaistu Soundissa 10/2023.
Kirjoittanut: Samuel Järvinen.

Arvio

Orbiter
Hollow World
Argonauta

Helsinkiläinen doom-kvartetti Orbiter seikkailee debyyttialbumillaan klassisen kuuloisen pörinärockin ja psykedelian parissa. Musiikista löytyy reilusti rosoa ja saturaatiota, mutta onneksi myös muutama riisutumpi pala, jotka tarjoavat kuulijalle hengitystilaa. Tuotanto ja sävellykset ovat ottaneet askeleen eteenpäin The Deluge -minialbumista (2020), ja laadun sinetöi tuottajana toiminut Hiili Hiilesmaa.

Karkeasti puolet albumista rakentuu hyvin tietynlaisen kaavan varaan, jossa keskiössä ovat surisevat kitarat, hidas tai keskinopea tempo ja laulaja Carolin Kossin karismaattinen ääni. Yksinkertaisella paletilla maalaaminen vaatii aina paljon sävellyspuolelta, mutta valitettavasti kyseiset perusdoomit eivät anna kovin paljoa kuuntelijalle. Sen sijaan hieman Pallbearer-tyylinen nimikkoraita ja levyn ainut syntetisaattoreita sisältävä raita Transmissions tuovat sekaan kaivattua väriä ja moniulotteisuutta, kuin myös akustinen Under Your Spell.

Tuotannollisesti ja soitannollisesti Hollow World on vahva, mutta materiaali kaipaisi enemmän omaleimaisuutta ja seikkailullisuutta, tai sitten vaihtoehtoisesti intensiivisempää likaa ja energiaa.

Lisää luettavaa