Kymmenen vuoden ikään ennättänyt Ursus Factory on kasvanut indie-ihmeestä suomirockin suunnannäyttäjäksi. Varsovalaisesta traktoritehtaasta nimen bändilleen napanneet Jussi Pelkonen ja Aleksi Ripatti ovat kehittyneet vuosien varrella paitsi saumattoman jyrääväksi livebändiksi, myös kehittäneet bändin soundia poimimalla biiseihin elementtejä milloin mistäkin.
Neljännellä levyllään IO Ursus Factory esittelee itsestään paitsi herkintä, mutta myös raskainta puoltaan. Kymmenen vuoden kunniaksi tunnetilat on väännetty kymppiin: IO saa hymyilemään leveästi, nauramaan ääneen ja pyyhkimään kyyneltä silmäkulmasta, välillä jopa samaan aikaan.
Yllätyksiä on luvassa matkalla, kun Pelkonen ja Ripatti heittävät keitokseensa hetkittäin thrash metalia ja huiluja (Mitä luolassa on), toisinaan uusia puolia Ursuksen sielusta koetaan kansanmusiikin sävyillä (Eläköön). Tanssilattialle vielä mahtuu on puolestaan kenties yksi kauneimmista Ursus Factoryn kappaleista koskaan.
IO on riemukas musiikillinen tutkimusmatka siihen, mitä kaikkea Ursus Factory voi olla.
Yksi levyn yllättävimmistä ja ilahduttavimmista kappaleista on Asan ja Jere Valkosen vierailuilla kuorrutettu Luo/vuta. Yhteistyö toimii todella sujuvasti ja sen perusteella bändiltä toivoisi enemmänkin vierailijabiisejä: Ursus Factory & Friends -keikkojahan yhtye on tehnytkin jo lukuisia kertoja.
Ursus Factoryn tavaramerkkimäistä duo-soundia rikastavat monilla kappaleilla (esimerkiksi Tuun tuun tuun) tyylikkäästi toteutetut jousi- ja kuorosovitukset, joissa ei ole menty sieltä missä aita on matalin. Ovatko kenties Sepikan kanssa tehdyt yhteiskeikat innostaneet Pelkosta ja Ripattia orkestraatioiden pariin?
IO on parhaimmillaan silloin, kun Ursus Factory hyppää tuntemattomaan. Pitkään bändiä seurannut kuuntelija on ällikällä lyöty, kun Pelkonen ja Ripatti puskevat itsestään uusia puolia. Neloslevyn perusteella on selvää, ettei Ursus Factory tule jäämään paikalleen tulevaisuudessakaan. IO on riemukas musiikillinen tutkimusmatka siihen, mitä kaikkea Ursus Factory voi olla.
