Älä lopeta uskomasta rocklevyn voimaan – Keikoillaan hurja Ursus Factory onnistuu myös esikoisalbumillaan

Ursus Factory
Älä lopeta uskomasta rakkauteen beibi
Soit Se Silti

Mitäpä sinä kaipaat hyvältä rocklevyltä? Oli mitä oli, löydät sen todennäköisesti tältä levyltä. Helsinkiläisduon ensialbumi onnistuu hämmentävän monella osa-alueella. Se on juuri niin energinen, rämisevä, hiomaton, kliseinen, ärsyttävä ja höpsö kuin onnistuneet rocklevyt tuppaavat olemaan, mutta poikkeuksellisen hyvän rocklevyn siitä tekee kontrastit. Älä lopeta uskomasta rakkauteen beibe on nimittäin tarvittaessa myös kaunis, herkkä, koskettava, harkittu ja fiksu.

Viisas päätös on tehty siinä, ettei studiossa olla yritettykään yksi yhteen toisintaa Ursus Factoryn keikkojen pitelemätöntä ja arvaamattoman villiä menoa, vaan on huolella tehty kahdeksan hyvää biisiä (plus pari lyhyttä välikevennystä), sovitettu ne ajatuksella (etenkin kitarasoundien monipuolisuus ilahduttaa) ja kaiken lisäksi järjestetty ne esimerkillisen hyvää sekvenssiin.

Ensikuuntelulla kuulija yllättää itsensä nieleskelemästä kyyneliä viimeistään Äiti-kappaleen kohdalla. Kun tunteiden pato on avattu, värittyvät levyn höpsöimmätkin hetket sen kautta ja yhtäkkiä kaikella tuntuu olevan syvempi merkitys.

Aluksi vedetään alta pois pari älyvapainta paahtoa, seuraavaksi lisätään melodiaa ja samalla uitetaan mukaan kuin salakavalasti tunnepuolen koskettavuutta. Ensikuuntelulla kuulija yllättää itsensä nieleskelemästä kyyneliä viimeistään Äiti-kappaleen kohdalla. Kun tunteiden pato on avattu, värittyvät levyn höpsöimmätkin hetket sen kautta ja yhtäkkiä kaikella tuntuu olevan syvempi merkitys. Silti kaipaisin levylle lisää hassuttelun ja ironian tarjoamasta suojakuoresta vapaita hetkiä.

Kitaristi-laulaja-pääjehu Jussi Pelkosen ja rumpali Aleksi Ripatin muodostama yhtye on saapunut tähän pisteeseen julkaisemalla pari ep:tä. Onneksi ensilevyä ei koostettu niistä, sillä tämä biisinippu on parasta, mitä Ursus Factory on lyhyellä mutta syviä ihastuksen huokaisuja kirvoittaneella urallaan toistaiseksi julkaissut.

Yksi väylä havainnollistaa Ursus Factoryn olemus on ajatella varhaisen Tehosekoittimen, The Black Keysin ja Musen väliin jäävää aluetta. Niin, en minäkään pysty sitä kuvittelemaan, mutta tätä valloittavaa albumia kuunnellessa tuo ajatusleikki kummallisesti loksahtaa paikalleen.

Ursus Factory on jännittävä, innostava, hauska – ja varmasti myös mielipiteitä jakava – rockyhtye. Milloin viimeksi törmäsit sellaiseen?