Huumehommiin ja muuhun kokopäivähölmöilyyn hetkensä hukannut Peter Doherty tuo Babyshamblesin takaisin kuuden vuoden julkaisutauon jälkeen. Sequel To Prequel ei ole hänen uransa pohjakosketus eikä riemuvoitto. Se on suhteellisen toimiva, pitkin poikin rockin historiaa hortoileva levy, joka tuskin elää pitkään.
Itse asiassa Sequel To Prequel on ainakin yhtä paljon basisti Drew McConnellin kuin melkein kaikissa valokuvissa hikiseltä näyttävän Dohertyn levy. Pari vuotta sitten McConnell loukkaantui pahasti polkupyöräonnettomuudessa ja otti parannuttuaan hommakseen uuden Babyshambles-albumin tekemisen. Hänen nimensä nähdäänkin yhdeksän laulun krediiteissä Dohertyn vieressä.
Toinen tärkeä tekijä albumin valmistumisessa on taatusti ollut tuottaja Stephen Street, joka pitää homman jotakuinkin kasassa. Levyn kaksi ensimmäistä biisiä – punkin ja autotallirockin pöhköpäisen historian puoleentoista minuuttiin puristava Fireman sekä sydämellinen Nothing Comes To Nothing -poppis – ovat sen parhaat. Lopuilla kymmenellä on kutakuinkin yhtä paljon pilkahduksia ja piittaamattomuutta.
Suurena runoilijana lavalle astelleen Dohertyn sanoitukset sekoittavat kiinnostavasti tunnustuksellisuutta ja nonsensea: ”We could see monkeys, we could see snakes/we could see penguins, penguins are great.” Rockia rakettitieteenä pitävät ovat yksiselitteisesti väärässä.
