BRANDY: Full Moon

Arvio julkaistu Soundissa 03/2002.
Kirjoittanut: Jorma Jortikka.
Brandy tekee hienon paluun musiikkiin komediasarjansa Moeshan jälkeen. On kulunut jo neljä vuotta Brandyn edellisestä albumista Never Say Never, jonka suurimpiin hitteihin kuului The Boy Is Mine -duetto Monican kanssa. Neljää vuotta ei ole tarvinnut odottaa turhaan.

Arvio

BRANDY
Full Moon
Atlantic

Brandy tekee hienon paluun musiikkiin komediasarjansa Moeshan jälkeen. On kulunut jo neljä vuotta Brandyn edellisestä albumista Never Say Never, jonka suurimpiin hitteihin kuului The Boy Is Mine -duetto Monican kanssa. Neljää vuotta ei ole tarvinnut odottaa turhaan. Full Moon -albumin tuottaja Rodney Jerkins on onnistunut Brandyn kanssa huomattavasti paremmin kuin aikaisemman ison asiakkaansa Michael Jacksonin palkkalistoilla tämän Invincible-levyllä.

Vaikka suoria yhtäläisyyksiä näiden kahden välillä ei olekaan, niin aavistus samaa soundia kuuluu myös Brandyn levyllä. Funkahtaviin R&B-kappaleihin (I Thought, Can We) Jerkins on saanut mukaan jäntevyyttä ja kimmoisuutta, jota Jacksoniltakin olisi odottanut. Brandyn hunajainen laulu toimii kivasti selkäpiitä kutittaen reippaissa tanssikappaleissa, mutta oikeasti se on kuin luotu tunnelmallisia balladeja varten. Alun tanakan tanssituokion jälkeen loppupuolelle venytetty balladirupeama on kuitenkin hieman liian pitkä ja imelä maraton Brandyllekin. Makuuhuonemusiikin huipentumana on varsinainen yllätysveto: Phil Collinsin Another Day In Paradise. Valkoisten kuuntelijoiden kalastelu loppuunkalutulla laululla on melkoinen tyylirikko muuhun albumiin verrattuna.

Jerkinsin ja Brandyn yhteistyö Full Moonilla viitoittaa R&B:n suuntaa vuodelle 2002. Muun muassa nimikappaleessa viehättävät mukaan liuenneet pop-sävyt sekä selkeät electronica-viittaukset. 

Lisää luettavaa