DOT ALLISON: Afterglow

Sinä, joka olet etsinyt jokasyksyistä välttämättömyyttä, levyä, jota hyräillä pakkasenpuremilla tuulisilla kävelyretkillä tai jonka tuudittamana vetistellä huopaan kääriytyneenä, kun se tyyppi ei taaskaan soita, lopeta etsintäsi ja hanki Afterglow.
Ennakkokehujen takia olin odottanut entisen One Dove -laulajan Dot Allisonin soololevyä kuin kuuta nousevaa, jo kolmatta vuotta. Mitenkään yllättävää ei liene, että saatuani levyn vihdoin käsiini, ensivaikutelma oli pettymys. Herkkää fiilistelyä herkällä äänellä. Vähän niinkuin St. Etienne ilman diskon ripaustakaan. Onhan näitä kuultu. Ennalta mainostettuja Nico -vaikutteita en löytänyt millään, ylettömän hunajaisia jousia senkin edestä.
Dot Allison taustajoukkoineen (johon kuuluuvat muun muassa nykyisin Primal Screamissa bassotteleva Mani, My Bloody Valentinen Kevin Shields ja Burt Bacharachin luottosanoittaja Hal David) on kuitenkin tehnyt jotain tavanomaista tunnelmamaalailua enemmän. Afterglow on vähintään puolillaan välittömiä klassikoita, sellaisia kuin Mo'Pop, Tomorrow Never Comes ja Did I Imagine You?. Dot on ammentanut levylleen samoista aarreaitoista (kuten ranskalainen 60-luku) kuin monet muutkin, mutta saanut aikaan jotain harvinaislaatuista: koskettavaa, kaunista ja hienosti etäisyytensä säilyttävää musiikkia.
Kuunnelkaa ja itkekää, kaikki kyynisyyden läpitunkemat popparit.