ERI ESITTÄJIÄ: Passions Of Läjä Äijälä

Arvio julkaistu Soundissa 12/2004.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Veli-Matti "Läjä" Äijälä tunnetaan Suomen maineikkaimman hardcore-yhtyeen Terveiden Käsien huutosuolena, mutta tämän Torniossa 46 vuotta sitten syntyneen artistin elämään on kuulunut paljon muutakin.

Arvio

ERI ESITTÄJIÄ
Passions Of Läjä Äijälä
Bad Vugum

Veli-Matti "Läjä" Äijälä tunnetaan Suomen maineikkaimman hardcore-yhtyeen Terveiden Käsien huutosuolena, mutta tämän Torniossa 46 vuotta sitten syntyneen artistin elämään on kuulunut paljon muutakin. Viiteryhmästä riippuen Läjä tunnetaan myös sarjakuvapiirtäjänä, kumia ja nahkaa suosivan S/M -estetiikan ystävänä ja ankarana bluesmiehenä. Vastakulttuurista avantgardea esittelevän Avanto-festivaalin ja Bad Vugumin yhteistyönä on syntynyt Läjän tuotantoa varsin definitiivisesti esittelevä retrospektiivi.

Passions Of Läjä Äijälä -kokoelman yhdistävä tekijä on luonnollisesti Läjä itse, mutta miehen karismasta huolimatta täytyy muistaa, että tämänkin albumin bändien primus motoreina oli paljon muitakin musikantteja. Terveiden Käsien tunnetuimmat puoliminuuttiset kirjoitti kitaristi Timo Wiik ja kokeilevan synapop-projekti The Leo Bugarilovesin perustajajäsenet olivat Pupu Lihavisto ja Ruki Vehr. Tämä tosin ei vaikuta Äijälän merkitykseen, sillä keulakuvana tämä pieni viiksekäs mies oli ja on vailla vertaansa.

Pisimmälle urallaan Läjä on päässyt Terveiden Käsien kanssa, jonka klassikko-ep Ääretön joulu ei ole menettänyt viehätysvoimaansa 22 vuodessa lainkaan. Ep:llä mukana olevat Pissaa ja paskaa sekä Tornion kevät ovat yhä TK:n tunnetuimmat kappaleet ja Ääretön joulu Rattuksen 80-luvun tuotannon ohella ulkomailla menestyneintä suomalaista punkkia kautta aikojen. Mutta siinä missä Terveet Kädet menetti viiltävintä teräänsä 90-luvulle tultaessa ja metallivaikutteiden ottaessa niskalenkkiä, oli Läjällä mielessä jo aivan muut kokeilut.

Jopa TK:takin rujompaa materiaalia Läjä äänitti Death Trip -yhtyeen kanssa, jonka vaikutteet kattoivat Leather Nunin ja The Stoogesin kaltaisten räyhääjien ohella myös alakulttuurin kautta löydettyjä kulttinimiä, joilta omaksuttiin toistoon perustuvan efektin hyödyntäminen. Chainsaw Goddess olisi voinut olla hyvinkin Circlen alkuajan materiaalia.

Tyylien laajasta kirjosta huolimatta Äijälän intohimoista voi vahvimmiksi poimia bluesin ja industrialin ennen kuin jälkimmäistä termiä oli edes keksitty. 70-luvun lopussa tallennettua Aavikon Kone ja Moottoria ei voi luonnehtia kuin hämmentäväksi. Enemmän Suicideen nojaava The Kolmas -sooloprojekti on jo helpommin nieleskeltävää.

Koko albumin verevimmät tallenteet lienevät silti velipoika Timon kanssa perustetun Sultansin primaalibluespalat Houserockin´ ja No Place To Go, joiden perään voisi kuvitella uusbluesyhtiö Fat Possumin suorastaan kuolaavan. 

Lisää luettavaa