ERLAND AND THE CARNIVAL: Erland And The Carnival

Arvio julkaistu Soundissa 2/2010.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.

Erland And The Carnival -yhtyeen keulakuva Erland Cooper on kotoisin Pohjois-Skotlannissa sijaitsevilta Orkneysaarilta, joiden pinta-alasta noin puolet on viljeltyä ja loput nummea ja suota. Siis varsin täydellinen lähtökohta sille, että mies yhtyeineen on keskittynyt soittamaan pääosin vanhoja brittiläisiä kansanlauluja.

Arvio

ERLAND AND THE CARNIVAL
Erland And The Carnival
Full Time Hobby

Erland And The Carnival -yhtyeen keulakuva Erland Cooper on kotoisin Pohjois-Skotlannissa sijaitsevilta Orkneysaarilta, joiden pinta-alasta noin puolet on viljeltyä ja loput nummea ja suota. Siis varsin täydellinen lähtökohta sille, että mies yhtyeineen on keskittynyt soittamaan pääosin vanhoja brittiläisiä kansanlauluja. Toki he tekevät sen sähköisesti. Ajatuksessa ei tietenkään ole mitään uutta, sillä Fairport Convention ja kumppanit tekivät lajista taidetta jo 1960-luvun loppupuoliskolla.

Tyylikästä jälkeä ovat saaneet aikaan myös Cooper ja hänen kumppaneinaan toimivat, The Vervestä tuttu kitaristi Simon Tong ja Paul McCartneyn taustalla The Fireman -projektissa rumpuja soittanut David Nock. Yhtyeen nimi on napattu Jackson C. Frankin, tuon surullisen hahmon folklaulajan kappaleesta My Name Is Carnival. Herrat myös versioivat kyseisen laulun levyllään ja heidän tulkintansa tästä klassikosta on onnistunut ja hieno, svengaavan junnaavaa folkrockia.

Hyvin vahvasti The Coral -yhtyettä muistuttava sointi potkii mukavasti eteenpäin uutta ja vanhaa sekoittavaa albumia. Hieman yksitoikkoiseksi loppua kohden muodostuvan kokonaisuuden kirkastaa viimeisenä kuultava The Echoing Green. Siinä William Blaken runo on kiedottu äänimaailmaan, joka antaa lupauksen hyvin mielenkiintoisesta tulevaisuudesta tälle ryhmälle.

Lisää luettavaa