FIVE FIFTEEN: Death Of A Clown

Ihailtavasti trendeistä piittaamatta omaa tietään kulkenut Five Fifteen ei ole levyllä päässyt samoihin sfääreihin kuin parhaimmillaan elävän yleisön edessä. Death Of A Clown liippaa jo lähempää, mutta täydellistä reseptiä ei ole vieläkään löydetty. Yksin ei 5.15 ongelmansa kanssa ole. Monet muutkin retro-/klassista rokkia veivaavat bändit kuulostavat hyvästäkin tuotannosta huolimatta haaleilta muistoilta vuosien takaa.
Vaikka Five Fifteenin edustaman tyylin kulmakivet muovattiin noin 30 vuotta sitten, ei bändiä voi suoranaisena muinaisjäänteenä pitää. Itse asiassa Mika Järvisen luotsaama 5.15 on yllättävänkin särmikäs, pistelevä ja poukkoileva yksikkö, joka soittaa yhteen kuin kone. Jään nopeiten rikkovista biiseistä parhaiten toimii The Prostitute, jonka vieraslistalta löytyy Ville Valo, sekä Zeppelin-jippoja vilisevä Season Of The Witch (ei Donovan- klassikko!). Muuten Death Of The Clown kulkee pienine progesävyineen hieman turhan tasaista latua.
Englannin ääntämyksestä Järvinen saa reilusti pyyhkeitä, mutta persoonallinen laulutapa tasoittaa pahimmat töksäytykset. Tekstittäjänä mies onnistuu paremmin; satiirinen sävy päihittää monet tyhjään sanahelinään kallistuvat runosielut ja viittauksia eri populaarikulttuurin lähteille viskotaan sellaisella vauhdilla, että tarkkana saa olla.