HARRY CHAPIN: Heads & Tales/Sniper And Other Love Songs

Arvio julkaistu Soundissa 02/2005.
Kirjoittanut: Timo Kanerva.
Mitä pitemmälle tätä vuosituhatta kuljetaan, sitä enemmän viihdebisneksen toiminta keskittyy vanhan materiaalin kierrättämiseen. Onneksi se ei levyteollisuudessa merkitse vain kaikkein ilmeisimpien greatest hits -kokoelmien kasaamista.

Arvio

HARRY CHAPIN
Heads & Tales/Sniper And Other Love Songs
Elektra

Mitä pitemmälle tätä vuosituhatta kuljetaan, sitä enemmän viihdebisneksen toiminta keskittyy vanhan materiaalin kierrättämiseen. Onneksi se ei levyteollisuudessa merkitse vain kaikkein ilmeisimpien greatest hits -kokoelmien kasaamista. Esimerkiksi Warner on ryhtynyt varsinaiseen kulttuurityöhön, kun se valikoi omistamansa Elektran tuotannosta diggareiden himoitsemia klassikkoja ja julkaisee niitä huolellisesti toimitettuina "kaksi albumia yhden hinnalla" -kokonaisuuksina.

Sarjan kaikki tuplat (muun muassa Tom Paxtonin Outward Bound/Morning Again, The Incredible String Bandin The Incredible String Band/The 5000 Spirits ja The Butterfield Blues Bandin The Resurrection Of Pigboy Crabshaw/In My Own Dream) tarjoavat vähintään kiintoisaa kuunneltavaa, mutta mahtuu mukaan kaksi todellista helmeäkin, nimittäin omia teitään kulkeneen amerikkalaisen lauluntekijän Paul Siebelin koko tuotannon kattava Woodsmoke And Oranges/Jack-knife Gypsy sekä tämä Harry Chapinin kaksi ensimmäistä albumia sisältävä julkaisu.

Harry Chapin menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1981. Liian lyhyeksi leikkautui albumeilla Heads & Tales ja Sniper And Other Love Songs vuonna 1972 alkanut levytysura.

Lauluntekijänä Harry Chapin on ainutlaatuinen. Hän kertoo todelta maistuvia, koskettavia tarinoita. Chapin löytää aiheensa elämän varjopuolelta. Hän piirtää tarkkoja lähikuvia ihmisistä, joilla on ollut unelmia, mutta joiden unelmat ovat särkyneet – lopullisesti, yksi toisensa jälkeen.

Toki tällaisia pieniä novelleja ovat vuosikymmenien varrella väsänneet useammatkin lauluntekijät, mutta Harry Chapinin ainutlaatuisuus löytyy siitä, ettei hän tyydy musiikissaan vähäisiin keinoihin. Hän käyttää hyväkseen koko arsenaalia. Mikäli tarina on puitteiltaan iso (kuten toisen albumin Sniper, kotikaupunkinsa asukkaita umpimähkään lahtaavasta sala-ampujasta kertova teos), ottaa se aikaakin kymmenen minuuttia. Hänen tulkintansa saattaa joskus kääntyä mahtipontiseksi, jopa teatraaliseksi. Myös sovitukset soivat muhkeina. Niihin ovat antaneet sävyjä niin oman aikakautensa proge kuin teatterimusiikkikin.

Monien singer/songwritereiden tapaan Harry Chapin ei tehnyt helposti sulavia, musiikilliseksi seinäpaperiksi kelpaavia lauluja. Hän houkuttelee kuulijansa astumaan sisään näihin elämänkohtaloihin. Kaikki eivät siihen pysty. Mutta sille, joka uskaltaa antautua tämän maagisen kertojan vietäväksi, antavat nämä levyt jotain pysyvää. 

Lisää luettavaa