JO BUDDY & DOWN HOME KING III: Grits & Rattles

Arvio julkaistu Soundissa 03/2006.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.
Jussi Raulamonakin tunnettu Jo' Buddy on johtanut parin viime vuosikymmenen aikana ties kuinka monta amerikkalaismallista juuribändiä, joista Groovy Eyes on tällä hetkellä toimeliain. Lisäksi hän on säestänyt kymmeniä Suomessa vierailleita alan tekijöitä ja kiertänyt kitaroineen bluesin syntyseudut pitkin ja poikin. Nyt on viimein löytynyt sopiva rako soolevylle.

Arvio

JO BUDDY & DOWN HOME KING III
Grits & Rattles
Ram-Bam

Jussi Raulamonakin tunnettu Jo’ Buddy on johtanut parin viime vuosikymmenen aikana ties kuinka monta amerikkalaismallista juuribändiä, joista Groovy Eyes on tällä hetkellä toimeliain. Lisäksi hän on säestänyt kymmeniä Suomessa vierailleita alan tekijöitä ja kiertänyt kitaroineen bluesin syntyseudut pitkin ja poikin. Nyt on viimein löytynyt sopiva rako soolevylle.

Tulos on tyyliltään ja laadultaan odotettu. Buddymme räimii kitaraansa kuin T-Bone Walkerin, Bo Diddleyn ja Paul Burlisonin ruumiinosista kokoon kursittu mutantti. Useimmat kappaleet kulkevat muodikkaasti ja taloudellisesti pelkän rumpukompin tukemina ja muutamalla kitaristi tömistelee rytminkin omin jaloin.

Vanhanaikaisen lp:n mittainen levy on luonnolliseti nauhoitettu ilman päällesoittoja. Tarvitseeko edes sanoa, että täkäläistä bluesia usein raskauttavasta pitkäpiimäisyydestä ei kuulu merkkiäkään? Raulamon rhythm & bluesissa pääpaino asettuu rytmille, joka elää täysillä, oli tempo mikä tahansa.

Takavuosina Raulamon honottava ääni saattoi aiheuttaa lieviä rasitusvammoja. Kokemuksen karttuessa mies on edistynyt tälläkin alueella. Kultakurkuksi hän tuskin koskaan kehittyy.

Tai mistä sen tietää? Kouliintuihan Dr. Johnistakin vanhoilla päivillään mallikas crooner.