JOHN5: The Devil Knows My Name

Arvio julkaistu Soundissa 05/2007.
Kirjoittanut: Jaan Wessman.
Vajaa kymmenen vuotta sitten jenkkikitaristi John Lowery oli varmasti intoa piukassa päästessään kepittämään David Lee Rothin bändiin. Eipä aikaakaan, kun eräskin Marilyn Manson tarjosi Johnille hiukan enemmän pätäkkää, nimi laitettiin katu-uskottavampaan muotoon ja meikkiä naamaan.

Arvio

JOHN5
The Devil Knows My Name
Mascot

Vajaa kymmenen vuotta sitten jenkkikitaristi John Lowery oli varmasti intoa piukassa päästessään kepittämään David Lee Rothin bändiin. Eipä aikaakaan, kun eräskin Marilyn Manson tarjosi Johnille hiukan enemmän pätäkkää, nimi laitettiin katu-uskottavampaan muotoon ja meikkiä naamaan. The Devil Knows My Namen perusteella tärkeimmät tulivatkin siinä. Vaikka vieraina kuinka kääntyisivät Joe Satriani ja Eric Johnson, ei paskasta vieläkään saa konvehtia.

John 5 soittaa taatusti nopeammin kuin Singerin ompelukone tikkaa. Harmonisesti soitto joko ylittää arvostelijan ymmärryksen tai on vain silkkaa skeidaa. Poikkeuksena pakolliset herkistelyt ja täysin asiaankuulumattomat country-lickit, joiden tehtävä on ilmeisesti tasapainottaa pseudo-industrial-henkistä instrumentaalikohkausta. Ja kuka helvetin älykääpiö edes tulee ajatelleeksi soittaa Welcome To The Junglen yksi yhteen ilman laulua?

Jopa kaikista pahimmat shred-sankarit omaavat tekemisissään enemmän sisältöä kuin John 5. Substanssi lienee Jussille se juttu, jota imuroidaan satalappusilla peilin päältä. 

Lisää luettavaa