Levyarvio: Ahdistus kaikkoaa ja järki selvenee – Dreadlock Tales tavoittaa dubin syvimmän spirituaalisen ytimen

Dreadlock Tales
Dub Mystics
Dreadlock Tales

Tutustuin Kimmo ”Dreadlock Tales” Tynin musiikkiin vasta Sonic Artifactilla (2020), mutta Dub Mystics on jo miehen neljäs pitkäsoitto. Tyni tajuaa dubin syvimmän spirituaalisen ytimen ja ajattomuuden. Hän tarjoaa yhä meille rauhoittavan meditatiivisen tilan, jossa ahdistus kaikkoaa ja järki selvenee.

Tyni kertoo Dub Mysticsin olevan ensimmäinen perinteinen dub-levynsä muiden kumarrellessa dub-pohjalta muihin genreihin. Sonic Artifact koukkasi vaikuttavasti ambientin suuntaan. Tosin Dub Mysticskään ei mene ihan alkuun, vaan hyppää 80-luvulla kehittyneeseen rytmikoneita ja synttybassoja suosivaan UK dubiin, jonka isähahmo on vähäeleisen majesteettista kamaa tehnyt yhä aktiivinen Jah Shaka. Bassorummun takomalla 4/4 steppers-rytmillä vakaasti askeltava UK dub on suora jatkumo Jamaikan perinteiselle dubille, josta kasvoivat Public Image Ltd, Renegade Soundwave ja vastaavat bassopitoiset post-punk/dance-bändit.

Dub Mystics marssii sikäli perinteisesti, että siinä myös instrumentaalisia rytmiversioita seuraa aina saman biisin dub-versio. Laulupuolelle koukkaa vain eteläafrikkalaisen Daddy Spencerin laulama, geenimanipulointia vastustava Stop Meddling.

Tyni maustaa sointia melodikalla, kitaralla, kanteleella ja bassolla, vaikka tyrnät synttybassot etulinjassa ovatkin. Ja tietysti kaiuilla ja efekteillä. Ne vaihtelevat veden solinasta drone-kaariin, aina hienostuneella pieteetillä. Avarasti niukkaeleinen jälki on eleganttia ja syvää.

Kuten veljet sanoisivat: strictly I-tal medication. Go deh!