Death Angel on pakertanut levyjä ansiokkaasti ja todistanut, että thrash taipuu sittenkin edelleen nätisti kvintetin hyppysissä. Bändi pitää kasarityylistään vieläkin kiinni, mutta siinä missä se joskus oli hienoinen haittatekijä, yhtye on nykykaudellaan saanut päivitetyksi vanhat thrash- ja speedvaikutteensa nykyaikaan.
Tuoreimmalla levyllään bändi on kehittänyt musiikkiaan jälleen astetta uudistushenkisempään suuntaan. Tämä kuuluu ennen kaikkea riffeissä, jotka naulaavat huomion omaperäisyydellään. Myös melodioissa bändi kykenee esittelemään piirteitä, jotka kohottavat sävellysten arvoa tuntuvasti. Ja vaikka vauhtia edelleen piisaakin, on bändi monin paikoin pudottanut tempoja ja löytänyt kokonaan uudenlaista voimaa.
Death Angel on aina ollut taitava bändi, ja vaikka soittajien tekniikka on tarkasti kohdallaan, osa innosta on korvautunut kypsyydellä, joka tuntuu jalostuvan levy levyltä. Nyt Death Angel kuulostaa hetkittäin jopa hienostuneelta, jota voisi pitää thrash-yhtyeelle vieraana piirteenä.
Vaikka bändi etsii hieman erikoisempiakin ratkaisuja sovituksiinsa, suunta ja kehitys vaikuttavat luontevilta. On hienoa, että yhtye pystyy löytämään uudenlaisia ilmaisumuotoja tyylisuuntaan, joka ei todellakaan ole vielä loppunkaluttu luu.
