Levyarvio: Happi loppuu maskin takana – Clinicin konsepti on kasvanut heikosti korkoa

Clinic
Fantasy Island
Domino

Kun maailma puki hengityssuojat kasvoilleen, menetti kirurginmaskeissa viihtyvä Clinic viimeisenkin persoonallisen piirteensä. Silti yhtye jatkaa valitsemallaan tiellä. Konkarit kierrättävät jälleen krautrockia, avantgardistista elektroa ja dance-punkia veisaten viis siitä, löytyykö lopputuloksen keskeltä omaa ääntä.

Mylly pyörii terhakkaasti. Fantasy Islandin esillepano on murea, veltolla tavallaan provosoivakin, eikä referenssejä kohdella silkkihansikkain. Fine Dining kuulostaa pahanilkiseltä Kraftwerk-parodialta, Miracles vinouttaa The Human Leaguen delirium-kuvajaiseksi ja nimikkokappale upottaa Primal Screamin sankkaan ironiaan. Vaikka ainesosat eivät ole aina tuoreita, on jälki päällisin puolin kuranttia.

Rutiinitasonsa levy ylittää kuitenkin vain paikoin. Piittaamattomuuden ja suuruudenhulluuden muodostama kehys on vahva, mutta konsepti kasvaa heikosti korkoa. Monien kappaleiden uumeniin jää onttoa kuminaa, ja paketointi on ennemmin näppärää kuin oivaltavaa. Lisäksi muutamat happamat liuokset ovat pilata koko mikstuuran: esimerkiksi rentoutusnauhaa lounge-puhaltimiin naittava On The Other Side… on suorastaan myrkyllinen tekele.

Hetken huviksi Fantasy Island sopii. Jossakin vaiheessa maski on kuitenkin pakko ottaa pois. Happi läpäisee sen huonosti.