CLINIC: Winchester Cathedral

Arvio julkaistu Soundissa 09/2004.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Voiko kirurgin hengityssuojiin sonnustautuva yhtye soittaa sovinnaista rock-musiikkia? Ei tietenkään.

Arvio

CLINIC
Winchester Cathedral
Domino

Voiko kirurgin hengityssuojiin sonnustautuva yhtye soittaa sovinnaista rock-musiikkia? Ei tietenkään.

Liverpoolilaisen Clinicin jäsenet tuntevat rock-historian kuin omat taskunsa, sillä heidän musiikissaan on hyppysellinen niin krautrockin junnaavuutta, garagen alkukantaisuutta, dubin tilakäsitystä kuin Sonic Youthista muistuttavaa joustavaa kurinalaisuuttakin. Muun muassa melodikan ja urkujen runsas käyttö saa musiikin vaikuttamaan kiintoisammalta kuin se pohjimmiltaan on. Winchester Cathedral ei sisällä villiä voodoota ja hurjaa hoodoota, vaan kuulijan mielessä pysyy alati, että levyn takana on neljä itsetarkoituksellisen oudosti musisoivaa valkonaamabrittiä.

Jo kolmanteen albumiin tultaessa vaikuttaa siltä, että Clinicin omien ideoiden tynnyri on raavittu tyhjäksi. Winchester Cathedralin suhteuttaminen vuonna 2002 ilmestyneeseen Walking With Thee -levyyn on kuin eilen syömäni lakkajogurtin vertaaminen tämänpäiväiseen. Yllätyksellisyys ja nautinnollisuus perustuvat suoraan mehukkaiden marjojen määrään. Tällä kertaa sellaisia ovat pahaenteisesti manaava Anne ja lystikkäästi kieppuva August. 

Lisää luettavaa