Death punk -yhtyeen uusin albumi on kuin kaukana muistin rajamailla seilaava uni, josta saa kunnolla otteen vasta, kun lakkaa yrittämästä.
Albumin avaa hauska Star Wars -tyyppinen intro, mutta suureksi pettymykseksi sitä seuraa anteeksipyyteleviä vetoja, jotka eivät hetkauta kuuntelijaa suuntaan tai toiseen. Välissä piristyksenä on onneksi vauhdikas Hurry Up & Die.
Juuri kun usko alkaa loppua, Hot For Nietzche kiskaisee junan takaisin raiteilleen nerokkaan kerroksellisella kertosäkeellään. Myös Let The Punishment Fit The Behind sekä Special Education kaappaavat kuulijan mukaansa, ja albumin loppupuoli on huomattavasti menevämpää, ihanan ärsyttävää korvamato-osastoa.
Vaikka syntikkasoundeja kuunnellessa paikoin tuntuukin siltä, kuin yhtye olisi lähinnä käynyt huolella läpi Van Halenin ja The Whon löytötavaralaatikot, on albumi kokonaisuutena viihdyttävä, suorastaan tanssittava. Yhtyeen aiemmilta albumeilta tuttu karheus on saanut väistyä kevyemmän hittivoittoisten kappaleiden tieltä, mutta se ei välttämättä ole huono asia. Ainakin Turbonegro on uudistumiskykyinen – tai vaihtoehtoisesti vain viehtynyt retrosoundeihin.