TURBONEGRO: Ass Cobra

Arvio julkaistu Soundissa 01/2003.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Turbonegro oli 90-luvun puolenvälin jälkeen eräällä tapaa täydellinen rock-bändi. Sillä oli arvaamattoman ja vaarallisen ryhmän maine, aivan älytön imago, perverssi huumorintaju ja ennen kaikkea taito ja asenne tehdä aikakautensa rouheinta rockia.

Arvio

TURBONEGRO
Ass Cobra
Burning Heart

Turbonegro oli 90-luvun puolenvälin jälkeen eräällä tapaa täydellinen rock-bändi. Sillä oli arvaamattoman ja vaarallisen ryhmän maine, aivan älytön imago, perverssi huumorintaju ja ennen kaikkea taito ja asenne tehdä aikakautensa rouheinta rockia. Loppuaikoinaan pöhöttyneeltä King Diamondilta näyttäneen laulaja Hank von Helveten hermoromahdukseen lopettanut Norjan kaikkien aikojen paras bändi tekee nyt paluuta ja viime kesänä heitettyjen comeback-keikkojen lisäksi luvassa on keväällä upouusi Turbo-levy. Siltä sopii odottaa paljon, sillä bändi lopetti huipulla.

Jälleenaktivoitumisen kunniaksi ruotsalainen Burning Heart -puulaaki on julkaissut Turbonegron kaksi parasta albumia uudelleen muutamalla video-klipillä ryyditettynä. Hyvin levyt ovat olleet saatavilla tähänkin asti, mutta kulttuuriteko tämä on silti. Turbonegron merkitystä ei voi yliarvioida – bändiin ovat seonneet muutkin kuin fanaattiset Turbojugendin jäsenet ympäri maailman. Ass Cobra oli yhtyeen läpimurtolevy ja primitiivisestä soundistaan huolimatta täyttä asiaa. Huolimatta siitä, että välillä tuntuu kuulevansa vain yhtä riffiä muutamalla eri variaatiolla, on albumilta jäänyt elämään muutamia klassisia Turbo-huudatuksia, kuten The Midnight NAMBLA, Denim Demon ja liki antheeminen I Got Erection. Väliin solkatusta norjasta, pilapuheluista ja muista häröilyistä huolimatta bändin huumori avauu helposti.

Turbonegron magnum opukseksi jäi bändin toistaiseksi tuorein albumi Apocalypse Dudes vuodelta 1998. Raaka punk-sahaus on väistynyt AC/DC-riffittelyn tieltä ja lisääntyneen melodisuuden avulla bändin erinomaisuuden tajuaa samantien tavallisempikin tahvo, joka ei ole äksönrockeista koskaan kuullutkaan. Aiheellista olisikin kyseenalaistaa Hellacoptersin merkitys suurimpana vaikuttajana Pohjoismaisen rockin nousussa, sillä Apocalypse Dudes jäi kevyesti genrensä kirkkaimmaksi mestariteokseksi, jota tuskin koskaan tullaan ylittämään. Levyllä ei ole yhtään heikkoa lenkkiä ja ennen kaikkea albumilta paistaa se ikiaikainen rock-kukkoilun into, jota komppaa hämärät tarinat miehisen sukupuolielämän kummallisuuksista.

Are YOU ready for some darkness? 

Lisää luettavaa