TURBONEGRO: Scandinavian Leather

Norjalainen Turbonegro on harvinaisen havainnollinen esimerkki siitä, että rock'n'roll on paljon muutakin kuin musiikkia. Scandinavian Leather on varmasti tämän vuoden odotetuimpia come back -levyjä, eikä selitys turboneekereiden paluun yllä leijuvaan kuhinaan ole yksinomaan musiikillinen. Vuonna 1998 "hajonneen" yhtyeen luoma kvasihomoimago ja ylisyntinen ideakehikko ovat tärkeä osa bändin viehätysvoimaa ja sen nauttimaa fanaattista kannatusta. Tämä Tom of Finlandin ja Alice Cooperin yhteinen märkä uni onnistui edellisellä Apocalypse Dudes -albumillaan luomaan musiikkia, joka oli yhtä tehokasta ja vaikuttavaa kuin yhtyeen ympärilleen kehräämä turbo-mytologia. Punkista ja hardrockista kokoon keitetty lopunajan keitos on yksi uuden skandinaavisen kitararockin kiistattomia klassikoita. Denim-paholaisten uusi tuleminen ei yllä samalle tasolle.

Turbonegro on selvästi halunnut tehdä ison kuuloisen ja provokatiivisen rock-levyn. Ihmismielen pimeimpiä puolia juhlivat taistelulaulut ovat entistä synkempiä ja ne jyräävät aiempaa mahtipontisemmalla otteella. Sonnikuoron tukema laulaja Hank Von Helvete sylkee niksahtaneella seksuaalisanastolla ryyditetyt yli-ihmisjulistuksensa tiukkaan puristettujen ja massiivisten kitaramourujen keskelle. Hämmentävillä 80-lukulaisilla soundeilla toteutetun ja erittäin toimivan instrumentaali-intron jälkeen käynnistyvä hard rock -putki kääntyy matkan varrella lievästi puuduttavaksi. Massiivisen kolmen kitaran jyystön tueksi ympätyt orkestraatiot tarjoavat torttua tortun päälle: pienemmälläkin lekalla olisi varmasti kaatunut.

Toki idiotian ja nerokkuuden välisellä ohuella rajalla tanssahtelevat eepokset osuvat monesti maaliinkin. Sell Your Body (To The Night) -, Fuck The World – ja Drenched in Blood -kappaleet ovat hyytävää hauskaa, johon vain Turbonegro kehtaa ja kykenee. Jos Scandinavian Leatherin keskikertaisimmat osuudet irrotetaan Turbojugendin palvomasta kehyskertomuksesta, jää jäljellä tukkoon ahdettua ja tasapaksua perusrockia.