Levyarvio: ”Kuin A.W. Yrjänän lempeä aave joogaisi David Gilmourin lentävällä kitaramatolla” – Litku Klemetin yhtyeestä tutun Pekka Tuomen toinen levy on edeltäjäänsä leikkisämpi

Arvio julkaistu Soundissa 11/2019.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Pekka Tuomi
LSD
Luova

Tuomen värikäs musisointi teki vaikutuksen oululaisessa electrobluesyhtye G-ODD:ssa, sitten mies ”katosi” melkein vuosikymmenen ajaksi. Hänen ensimmäinen suomenkielinen albuminsa Pekka Tuomi (2016) meni monelta ilmestyessään ohi, mutta jyväskyläläistynyt Tuomi nousi esiin Litku Klemetin kahden viimeisimmän albumin tuottajana ja kitaristina.

Provosoivasti nimetty LSD on tavanomaisempaan edeltäjäänsä verrattuna aikamoinen trippi. Äänimaisema on kuivakkaassa lauluntekijä-genressä täysin uniikki utuisen kitaroinnin ja kilkattavien/pulputtavien koskettimien kudelma täynnä kiehtovia yksityiskohtia. Keskiössä leijuvat Tuomen rentouttavalla äänellä laulamat liki hengelliset tekstit, niin kuin A.W. Yrjänän lempeä aave joogaisi painottomana David Gilmourin lentävällä kitaramatolla.

Sanna Klemetti -kompletisteille tiedoksi, että nainen vierailee LSD:n parhaimmistoon kuuluvalla Minä olen laiva -kappaleella. Ainoa miinus albumille lankeaa siitä, ettei G-ODD:n tyylikirjosta ole juuri hyödynnetty kuluvan vuosituhannen vaikutteita. Ehkäpä niiden vuoro tulee Tuomen seuraavalla levyllä?

Soolotyöskentely eroaa bändissä toimimisesta siinä, että housuja ei tarvitse ikinä laittaa jalkaan. Sooloilu on mulle rentoutumista ja leikkimistä.

Mitä olet puuhannut esikoisalbumisi jälkeen? Millainen on uuden levysi syntyhistoria?
– Kolmen vuoden ajan olen keikkaillut Litku Klemetti -yhtyeen kanssa ympäri Suomea ja tehnyt siinä sivussa tuotantoduuneja, äänityksiä, miksauksia, masterointeja, sovituksia ja musavideoita. Kaikki tämä on vaikuttanut LSD albumiini niin, että sen julkaisu on siirtynyt ja siirtynyt.
– LSD on ollut iltapäiväkerhoni, jossa olen saanut askarrella ja leikkiä ”oikeiden” töiden jälkeen. Se on paljon leikkisämpi ja kepeämpi kuin ensimmäinen sooloalbumini, joka näyttäytyy nykyään aika synkkänä, kuten se aika elämässänikin.
– Sävellys- ja sanoitusprosessi oli nopea, lyhyt tehoterapia yksin kämpillä. Äänitin ison osan soittimista niin, että päivän päätteeksi oli yksi tai kaksi biisiä aina melkein valmiina. Aikatauluja piti säätää Anssi Alajuuman kanssa, että sain hänet soittamaan rumpuja osaan kappaleista. Jälkeenpäin katsottuna on hyvä, että levy otti aikansa. Lopullinen miksaus oli mukava tehdä tuoreilla korvilla kuukausia edellisen kuuntelukerran jälkeen.
Mistä olet ammentanut vaikutteita albumiisi?
– Pyrin tekemään oman kuuloiseni levyn, mutta historia kuskailee ja tökkii selkään jossain taustalla. Tietoiset vaikutteet ovat enemmänkin filosofisia tai ajatukseen ja metodeihin liittyviä kuin musiikillisia. Miten haluan esimerkiksi käyttää soundeja, joita muilla ei ole käytettävissä siihen pisteeseen asti, että nauhoitan omaa huutoani tai kaikuraitaa isossa autohallissa tai alikulkutunnelissa, tai miten käytän yhden talven rakentaen syntetisaattoria ja omia tekemisiäni varten kustomoituja kitarapedaaleja saadakseni erilaisen, itseäni kiinnostavan ja inspiroivan soundin.
– Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jopa yksin työskentely on vuorovaikutusta. Kaikki ihmiset, joiden kanssa työskentelen ja olen tekemisissä vaikuttavat tekemisiini. Ihailen monia tämän hetken suomalaisia musiikintekijöitä. Pitkästä aikaa minulla tuntuu olevan innostus suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisen musiikin tekemiseen kaikkien Ameriikan humputuksien vastapainoksi.
Sinulla on pitkä ura soittajana ja tuottajana Moses Hazy -bändistä lähtien. Löytyykö töistäsi jokin yhdistävä tekijä? Miten soolotyöskentely eroaa bändissä toimimisesta? Entä millaisia työskentelytapoja sinulla on äänittäjänä/tuottajana?
– Yhdistävä punainen lanka urallani on ollut duunariasenne. Olen aina tykännyt sellaisista duunareista, jotka tekevät omaa juttuaan ja ymmärtävät nauttia rakastamastaan asiasta ja matkasta, eivätkä vain yritä rynniä ”huipulle” odotuksien ja toiveiden sokaisemana.
– Soolotyöskentely eroaa bändissä toimimisesta siinä, että housuja ei tarvitse ikinä laittaa jalkaan. Sooloilu on mulle rentoutumista ja leikkimistä.
– Äänittäjän/tuottajan työ on erilaisiin tilanteisiin sopeutumista. Yritän toimia jokaisen muusikon kanssa tilanteen vaatimalla tavalla. Pyrin olemaan ystävä artistin herkimpinä hetkinä ja kannustan häntä tekemään parhaansa. Jos jokin juttu ei toimi tai ota onnistuakseen, sanon sen suoraan ja olen mukana löytämässä ratkaisuja.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa