Art rockiaan hiljaisesti jo vuosikymmeniä puuhastellut Pineapple Thief on aina ollut niitä bändejä, jonka nimen tietää, mutta tuotantoa ei välttämättä laisin. Sitten tuli vuosi 2016 ja levy Your Wilderness.
Silloin bändin vierailevaksi tähdeksi astui maailman melodisin ja sävykkäin rumpali Gavin Harrison. Yhtäkkiä Pineapple Thief oli kuin vasta äsken skeneen ilmestynyt, jännä uusi tuttavuus. Itsekin etsin levyn käsiini, kun tarpeeksi moni kaveri oli pakkosoittanut sen sinkkuja milloin missäkin.
Harvemmin se on bändin rumpali, joka vetää keikkasalit loppuunmyydyiksi. Tämän bändin kohdalla näin on – ja ansaitusti. Musiikki on tuttua rauhallisen tyylikästä taiteilua, mutta sen nostaa uudelle tasolle Harrisonin suorastaan tarinallisen oivaltava rumpalointi. Biiseissä on yhtäkkiä jotain, joka vangitsee kiinnostuksen ja kantaa loppuun asti.
Harrison-efekti siis jatkuu miehen toisella Pineapple Thief -levyllä, mutta hieman vähemmän huomattavana. Ehkä yllätysmomentti nyt jo puuttuu. Dissolution on Bruce Soord laulajanaan miellyttävää, sielua rauhoittavaa kuunneltavaa, mutta ei jää vuoden parhaimmistoon. Bändin merkittäväksi pelaajaksi nostanut rumpalinvaihdos on kuitenkin tuonut musiikkiin kestävää vetovoimaa, joka pitää sen pinnalla vielä pitkään.