77 vuoden kunnioitettavan ikäpyykin lokakuussa ohittanut Paul Simon ei ole menettänyt musiikillista luomiskykyään. Vuonna 2011 ilmestynyt albumi So Beautiful Or So What on miehen uran parhaita albumeja, ja hienoja lauluja tarjosi myös Stranger To Stranger (2016).
Hiljattain Paul Simon päätti loppuunmyydyn jäähyväiskiertueensa. Sen tiimoilla hän julkaisi In The Blue Lightin, mahdollisesti viimeisen albuminsa. Siinä Paul tarjoaa uusina sovituksina vanhoja laulujaan. Mukana ei ole yhtään hittiä, eikä ainuttakaan Simonin & Garfunkelin tunnetuksi tekemää biisiä.
Levyä kuunnellessa tuntuu kuin Paul kysyisi: ”Menikö tämäkin kaunis laulu ohi silloin ensimmäisellä kerralla?”. Soittokumppaneiksi on kelpuutettu vain sitä parasta A-ryhmää: Wynton Marsalis, Bill Frisell, Steve Gadd, Jack DeJohnette. Ja kuten soittajien nimistä voi päätellä, musiikki svengaa kepeällä jazz-otteella.
Vaikka laulut tulevat eri aikakausilta, on albumin yleisilme yhtenäinen. Vuodet eivät ole Paul Simonin ääntä runnelleet, vaan yhä se leijuu vaivattomasti kaiken keskipisteenä.
Ilokseni huomaan hänen valinneen muutamia kaikkien aikojen suurimpia, henkilökohtaisia suosikkejani – sellaisia kuten avioliiton myrskyistä kertova Darling Lorraine sekä taiteen ja ulkopuolisuuden tuntoja tutkaileva Rene & Georgette Magritte With Their Dog After War.
