Levyarvio: Nostalgiannälkäinen paluu alkupisteeseen – Suzi Quatro ei ole unohtanut rokkaamista

Suzi Quatro
The Devil In Me
SPV

Muusikkouransa määrätietoisesti jo teini-iässä aloittaneen Suzi Quatron taipaleen huippuhetket osuivat 1970-luvulle, jonka hiteistä basistilaulaja yhä muistetaan. Pitkän linjan artistille tyypillisen kaavan mukaan kiihkeän alun jälkeen on viihdealalla puuhattu vähän sitä sun tätä, Quatron tapauksessa jopa self-help albumi. Tarpeeksi rockista etäännyttyään nostalgiannälkä kasvaa ja päädytään lähelle alkupistettä.

No Control -albumi (2019) ei ollut häävi eikä The Devil In Me sekään ole mestariteos. Sen välittämä energia ja muutama poikkeuksellisen tarttuva rokkiveto muistuttavat silti mummoikään ehtineen rokkarin kyvyistä.

Jouluballadi My Heart And Soul on uitettu sellaisessa sokerihuurretussa limassa, että kropassa menee kerta toisensa jälkeen inhon väristykset. Toisaalta Suzi on yhdessä poikansa Richard Tuckeyn kanssa kirjoittanut useammankin hienon kappaleen. Avausbiisiksi nostettu nimikappale leijuu tyylikkäässä soul rock -yläpilvessä ja You Can’t Dream It kulkee makeasti The Doors -henkisessä näennäispsykedeliassa marinoituneena. Kotikaupunki Detroitille omistettu päätösraita Motor City Riders on kylläkin yhtä valju kuin Alice Cooperin uuden levyn tribuutti samasta aiheesta.

Vanhoja hyviä seiskariaikoja käy yhden biisin verran muistelemassa myös Runaways-solisti Cherie Currie.