Kanadalaisyhtye tarjoilee mukavaa stoner/proto metal -surinaa, jota maustetaan progeelementeillä, syntikoilla, psykedelia-/avaruuspulputuksilla ja naislaululla. Mielleyhtymiä tulee paitsi Black Sabbathiin, King Crimsoniin ja Blue Öyster Cultiin, myös paikoin vaikkapa Uriah Heepiin ja David Bowieen, vaikkei Black Mountain toki suoraan mainituilta kuulostakaan.
Destroyerin suurin ongelma on, ettei se oikein tiedä, millainen entiteetti se haluaa olla, vaan sekoittelee turhankin surutta groovaavaa rokkia ja psykedeelistä maalailua menemättä kuitenkaan syvään päähän kummassakaan lajissa. Monipuolisuus on hyvä asia eikä progemeininki ole koskaan pahasta, mutta johdonmukaisuus on myös tarpeen.
Black Mountain onkin levyllä parhaimmillaan suoraviivaisemmin rullaavan rockin äärellä, kun psykedeliaa käytetään vain hieman mausteena. Hyvinä esimerkkeinä toimivat esimerkiksi biisit Future Shade ja Licensed To Drive, joita kelpaa luukuttaa luu ulkona maantietä ajellessa.
Pienestä sillisalaattimaisuudesta huolimatta Destroyerissa on kuitenkin paljon hyvää. Lämpimät soundit miellyttävät korvia ja erityisesti Rachel Fannanin laulu antaa paljon lisää eloa ja väriä. Sitä kuulisi mieluusti enemmänkin.
