Levyarvio: Tyylittelyä kokemuksen tuomalla rentoudella – Ilmiliekki Quartetin mysteeri säilyy loppuratkaisuun saakka

Ilmiliekki Quartet
Ilmiliekki Quartet
We Jazz

Usein nimetön levy artistin tai bändin uralla kertoo uuden ajan alusta tai jonkinlaisesta tilinpäätöksestä. Monesti palkitun mutta harvakseen levyttäneen Ilmiliekki Quartetin tapauksessa kyse lienee ensimmäisestä, vaikka yhtye palasikin levytystauoltaan jo kaksi vuotta sitten. Nyt on Ilmiliekin aika lyödä läpi myös kansainvälisesti. Musiikin tasosta se ei ainakaan ole kiinni.

Nimetön levy vaatii jonkin verran kuuntelua avautuakseen. Ja se on vain hyvä merkki, sillä varsin pian hahmottuvat levyn kerrassaan upeat sävellykset, joissa tilaa jätetään myös improvisaatiolle. Kappaleista Kaleidoscopesque ja Follow The Damn Breadcrumbs ovat puhdasta euforiaa. Eikä taso missään vaiheessa putoa, vaikka Night Songin selväpiirteinen surumielisyys tuntuu jopa sentimentaaliselta.

Vaikka Verneri Pohjola ainoana puhaltajana on valokeilassa, nousee pianisti Tuomo Prättälän rooli levyllä merkittäväksi. Prättälä on paremmin tunnettu soul-miehenä mutta Ilmiliekissä hän antaa palaa. Rytmiosastolla rumpali Olavi Louhivuori ja basisti Antti Lötjönen tyylittelevät kokemuksen tuomalla rentoudella.

Ilmiliekin tapauksessa musiikin lyyrisyys ei tarkoita sitä, että asiat tehtäisiin kuulijalle liian helpoksi tai ilmeisiksi. Albumin jännite ja mysteeri säilyvät ja se päättyy avoimeen loppuratkaisuun. Ja hyvä niin. Mikään ei ole mustavalkoista.