LIL WAYNE
Lil Wayne on yksi niistä mc:istä, joiden pitkäaikainen työ on jättänyt syvän jäljen yleiseen tietoisuuteen. Niin harvinaista kuin se onkin, hän on onnistunut muuttamaan niitä esteettisiä lähtöoletuksia, joita vasten aikalaisia arvioidaan. Wayne muuttuu vuosi vuodelta omituisemmaksi ja myy enemmän levyjä kuin koskaan aikaisemmin. Jopa valikoiva eurooppalainen yleisö on ostanut hänen eksentrisen, kodeiininkatkuisen tyylinsä, rohkean identiteetin ja riimit, joissa ei ole mitään järkeä.
Kun juuri 15 vuotta täyttänyt Wayne debytoi Hot Boysin Get It How U Livellä (1997), moni kiinnitti huomionsa ensin Mannie Freshin ihmeelliseen tuotantoon, sitten Juvenileen ja B.G.:hen. Kaksi vuotta myöhemmin, kun Wayne julkaisi ensimmäisen soolonsa, vastaanotto ei ollut innostunut. Itse asiassa reaktio oli päinvastainen: Cash Moneyn kaverit myivät kyllä kymmeniä miljoonia levyjä, mutta ottiko joku faneja lukuun ottamatta heidät tosissaan? Aluksi Wayne erottui jopa kirjavista kotijoukoistaan erityisen huonona vitsinä. “This must be something you’re new at/Cause I’d rather hear a Lil’ Wayne Lil’ Zane duet”, Juice Crew -legenda Masta Ace huomautti Acknowledge-klassikollaan.
Nyt Wayne tekee omia klassikoitaan. Hän on voinut kasvaa ajan kuluessa, mutta vähintään yhtä paljon on kasvanut yleisö. Carter-sarjan kolmannella New Orleansin kasvatti jälleen raakkuu ja toistaa itseään. Hän on täysin epäjohdonmukainen, tyyliltään pidäkkeetön ja huolimaton. Hän takeltelee, jää jälkeen ja kiilaa, sössöttää ja polkee paikallaan. Hän on sanalla sanoen järjetön. Näitä argumentteja käytettiin takavuosina Waynea vastaan. Tha Carter III:lla vierailijat kuitenkin kuulostavat hänen rinnallaan naurettavan muodollisilta ja rajoittuneilta – kuin olisivat ajalta ennen Lil Waynea.