Vastikään Rikers Islandin valtionlomalta vapautunut Lil Wayne on käsittämättömin kaikista 2000-luvulla suurmenestykseen nousseista mc:istä. Wayne murskaa luutuneita kaavoja selvästi alitajuisemmin kuin Kanyen kaltaiset, keskiluokkaisista lähtökohdista ponnistavat impressaarit, nuo itsetietoiset renessanssimiehet. Jos jälkimmäinen ajaa tasaisin väliajoin seinään suuruudenhulluuttaan, ensin mainitun tasapainoton linja on luonnonlapsen jälkeä.
On kuvaavaa, että Weezy teki Rebirthillä (2010), paljon puhutulla ja vähän kuunnellulla ”rocklevyllä”, uraitsemurhan ja selvisi siitäkin hengissä. Heikosta laatukontrollista ja huterasta itsekritiikistä emansipoitunut albumi oli omahyväinen välityö, eikä lyhyt I’m Not A Human Being ole valmiimpi jatko-osa opuksen mainetta nauttivalle Tha Carter III:lle (2008). Vaikka levy sulkee sisäänsä monta hienoa hetkeä – kevyimpinä Weezyn suojattina ja vuoden debytanttina tunnetun Draken tähdittämät With You ja I’m Single – kokonaisuus on haulikolla sekvensoitu, Waynen hivenen väsynyt esitys vailla hillitöntä egoismia ja kieli paikoin varautuneen spontaania.