LUPINE HOWL: The Carnivorous Lunar Activities Of…

Luulisi Lupine Howlilla riittävän näyttöhaluja. Yhtye nimittäin koostuu Spiritualized-visionääri Jason Piercen pari vuotta sitten bändistään heittämästä kolmikosta (Sean Cook/basso, Mike Mooney/kitara ja Damon Reece/rummut), joka potkujen myötä vihdoin sai vapauden omien näkemystensä toteuttamiseen. Kovasti kundit yrittävätkin, mutta kun ei irtoa, niin ei irtoa. Yhtyeen esikoislevylle ei ole kovin mairittelevaa, jos sen paras biisi (Sniff The Glue) kuulostaa keskinkertaiselta The Verve -jamilta, joka jäi studion lattialle Urban Hymns -sessioissa.
Lupine Howl yrittää työstää jonkinlaista ilkeää ja kieroutunutta psykedeliarockia, mutta aurinkolasit, nahkatakki ja Velvet Underground -look eivät paljon pelasta, jos kuppiin on kaatunut todella huonoa hoodoota. Yhtyeen musiikki nimittäin etenee kuin laiva, jonka köli laahaa pahasti pohjaa. Onhan heppujen varmasti ikävä myöntää itselleen, että heidät hylännyt mies on nero ja he itse ovat parhaimmillaan kyseisen näkijän aivoituksia nöyrästi seuratessaan, mutta tämä polku on päättynyt umpikujaan jo oikeastaan ennen alkamistaan. Lupine Howlin albumidebyytti ei ole millään lailla viileää musiikkia, vaan väkinäinen, teennäinen ja tylsä rock'n'rollin irvikuva.