Manboyn neljäs albumi jatkaa hyvin alkanutta meininkiä. Kiitosta heti alkuun on annettava levyn elinvoimasta, joka ei jätä ketään kylmäksi. Brittirockvaikutteet Musesta Coldplayhin ja Placeboon ovat tallella, ja tälläkin kertaa bändi kykenee viemään nämä astetta energisempään ilmaisuun.
Bändiä on edelleen kritisoitava uskaliuuden puutteesta. Deus Protector Noster on varma levy, jossa riskit on minimoitu. Uutta ja yllättävää ei ole tiedossa, mutta toisaalta kun perusasenne on näin kohdallaan, ei sitä kaipaakaan.
Levyn kolmas raita For Another One on oiva esimerkki tästä. Biisi ei oikeastaan tarjoa mitään uutta, mutta silti se kolahtaa. Manboy ammentaa vaikutteita hyvin ”idoleiltaan” ja tekee rehellisesti yksinkertaista rockmusiikkia. Kaikesta huolimatta albumi on kuitenkin liian suoraviivainen. Kappaleet muistuttavat toisiaan liikaakin ja Manboyn mahdollinen persoonallisuus häviää turhaan toistoon.
Deus Protector Noster on siis levy täynnä hyvää energistä rockmusiikkia vailla omaa persoonaa. Manboy nojautuu edelleen liiaksi esikuviensa imitoimiseen, mutta tämä ei tarkoita sitä, että levy olisi jotenkin huono. Pienellä oman äänen etsimisellä Manboy voisi olla yksi tämän vuosikymmenen parhaista kotimaisista yhtyeistä – vielä se ei ole sitä.